Torre del Marin filosofiakahvila poikkeuksellisesti perjantaina 1.3. Massai Mara klo 12.00.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa (1.3. poikkeuksellisesti perjantaina)
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Yleinen mielikuva sijoittaa
filosofin, parrakkaan herran, lehterille. Hän rapistelee papereitaan, ei näe
ihmisiä. Tai hän on sotkuisen työpöytänsä äärellä ajatuksissaan, raapii
päätään.
Joku espanjalainen näki Giorgio Agambenin kävelevän italialaisen kaupungin kadulla itsekseen mutisten. Agambenin otsasta tuli verta, mutta filosofi ei ehkä tiennyt sitä. Kuvittelemme filosofin poissaolevaksi, ei tässä sfäärissä olevaksi. Yksi varhaisimpia filosofeja ellei ensimmäinen oli Thales. Aristofanes pisti hänet komediassaan putoamaan kaivoon, kun hän katseli niin kiinteästi tähtiä, ettei tiennyt mihin astui.
Silti filosofit ovat nimenomaan laskeutuneet kadulle, toreille, puhumaan tavallisten ihmisten kanssa ja heidän kysymyksensä ovat kysymyksiä jokapäiväisessä elämässä. Tähän viittaa Plutarkhos puhuessaan Sokrateesta. Filosofointi ei ole tekstien luentaa eikä luennointia lehteriltä. Sokrates liikkui siellä missä ihmiset ja sillojn tällöin filosofoi. ”... jokapäiväinen elämä suo mahdollisuukia filosointiin”, Plutarkhos kirjoittaa.
Vaikka rääsyihin pukeutunut Sokrates tai tuskin pukeutunut Diogenes olivat hyvin maailmallisia, filosofian suhde jokapäiväiseen on ambivalentti. Sokrates oli krittinen jokapäiväisen, tavallisen, elämän suhteen. ”Te ette huolehdi itsestänne, vain omaisuudestanne”, hän sanoi.
Kun jotkut haluavat palauttaa nykyisin filosofian jokapäiväiseen elämään, panna sen ajattelemaan arkipäiväisen elämän vaikeuksia, saattaa unohtua, että filosofiassa on myös tahto erottua, ottaa etäisyyttä. Filosofia on jokapäiväisyyden kritiikkiä.
Kun runoilija kirjoittaa
sateesta tai kukasta, hän herättää meidät. Näemme, kuulemme ja haistamme
jotain, joka on jokapäiväistä, tavallista. Ajattelu on hereilläoloa. Emme vain
vartioi, katso mihin vaaraan astumme. Sen ansiosta myös tajuamme kauneuden.
Myös kauneus on jokapäiväisen kritiikkiä. Se sanoo rivien välissä:
”Jokapäiväisessä elämässä ette elä, ette haista kukkaa.”
Olen kaikesta huolimatta sen kannalla, että filosofi likaisi kätensä. Vieläkin on filosofeja, jotka ajattelevat, että filosofia katsoo asioita ikuisuuden näkökulmasta. Näin onkin monesti, valitettavasti. Jokapäiväiset asiat ja tapahtuminen, ei ikuisuus, huomion kohteena oppii, että fiksoituneet käsitykset tärkeysjärjestyksistä ovat enemmän tai vähemmän mielivaltaisia. Meillä voi olla enemmän syytä ajatella, miten kohtelemme lasta kuin pohtia teodikean ongelmaa tai maailmaa representaationa.
Ajattelulla on – tai
sillä voi olla – parhaimmillaan hyvinkin ambivalentti suhde jokapäiväiseen
elämään. Samaan aikaan, kun se ottaa siihen kriittistä etäisyyttä, se laskeutuu
alas, menee jokapäiväisen elämän pölyn sisään, etsii olemassaolonsa syytä
arkipäivästä.
Joidenkin mielestä kaikki kulttuuri on luksusta, ajattelu kaikkein eniten. Tällä halutaan sanoa, ettei kulttuuri tai ajattelu ole kovin välttämättömiä puhumattakaan että ne olisivat muuta kuin yläluokan turhuutta ja nautiskelua. Varmasti kurjuus ja köyhyys synnyttää rajoituksia, mutta tähän nykyisin enemmän oikeistolaiseen populismiin liitetty ajatus on rinnastettavissa Karl Marxin puheisiin ryysyköyhälistöstä (Lumpenproletariat), johon kuuluivat mm. kerjäläiset, prostituoidut, varkaat, pitkäaikaistyöttömät, boheemit ja kiertävät ammatinharjoittajat. Marx puhui aika rasistisesti tästä alaluokan alaluokasta, joka ei hänen mukaansa kyennyt tiedostamaan ja ei siksi voinut olla vallankumouksellinen voima.
Kuitenkin filosofi Diogenes Sinopelainen oli kerjäinen. Jean Genet oli varas ja prostituoitu, mutta selvästi ajatteleva olento. Aina silloin tällöin, kun esimerkiksi prostituoituja suvaitaan haastatella, minulla on vaikutelma, että he ovat ajattelijoita. Minä katson olevani kiertävä ammatinharjoittaja...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti