Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
En osaa puolustaa hedonismia,
jolla tarkoitetaan oppia, jonka mukaan hyvää on se mikä synnyttää nautintoa tai
mielihyvää. Voisimme tuntea houkutusta hedonistiseen filosofiaan, jos
ajattelisimme, että se lupaa nautintoa. Jos opiskelemme yhtä antiikin
kuuluisinta hedonistista koulukuntaa, epikurolaisuutta, saatamme pettyä.
Epikuros oli erittäin askeettinen, yritti nauttia yksinkertaisista aterioista.
Olen epäluuloinen, myönnän. En ajattele pelkästään vaikeuksia, joita tämä oppi kohtaa moraalifilosofisella kentällä. Suhtaudun epäluuloisesti ideaan, että voisi sanoa, mikä on hyvää aina, kaikkialla ja kaikissa olosuhteissa. Hedonistiset ajattelijat ovat silti tärkeitä, koska he nostavat esiin kysymyksen nautinnosta, sen luonteesta.
Kukaan ei oikein tiedä, mitä nautinto on. Se tekee siitä mielenkiintoisen. Ei siksi, että meillä on edessämme selvitettävä arvoitus. Yksi aikamme ongelmista on se, että monet asiat ovat olleet tieteellisen ja pseudotieteellisen puheen aiheina; meille on syntynyt liikaa kuvia välttämättömyyksistä ja fatalistisia kuvia olemuksista. Nautinto on ikään kuin villi maasto, jossa kokeilulle ja luovuudelle on yhä tilaa, koska emme tiedä etukäteen mikä kaikki on mahdollista.
Olematta dogmaattinen hedonisti voi ajatella ja etsiä nautintoa, myös sen merkitystä. Minulla on kolme näkökulmaa.
1)Nautinto merkkinä. Niin kuin pahoinvointi ja tuska voi olla merkki jostain ja merkki siitä, että on pysähdyttävä, kysyttävä kysymyksiä, myös nautinto voi olla merkki. Jos jossain on nautintoa tai saamme jostain nautintoa, se voi olla merkki siitä, että käsityskykymme ei ole herkkyytemme tasolla. En tarkoita, että meidän on ainakaan pelkästään lääketieteellisestä syystä pohdittava, miksi nautimme kahvista. Tarkoitan, että nautinto avaa meille ikkunan nähdä uusia elämisen mahdollisuuksia. Kevään herääminen eli seksuaalisuuden herääminen kuvataan usein sekavuutta aiheuttavana. Mutta se avaa nuorelle aivan uudenlaisen kosketuspinnan maailmaan. Hän näkee, että ihmisten kanssa voi tehdä muitakin asioita kuin mitä hän on siihen saakka tehnyt.
2) Nautinto tarkoituksena. Tämä voi olla mielenkiintoinen näkökulma elämän tarkoituksen pohtijoille. Elämän tarkoitus ei välttämättä ole kansalaisvelvollisuuden toteuttaminen (kuoleminen sodassa, lasten tekeminen ja kasvattaminen). Sen voi ajatella olevan se, että elää ja nauttii elämästä (myös kansalaisvelvollisuuksia toteuttaessa).
3)Nautinto moraalina. Hedonistinen oppi on ajatus hyvästä, myös moraalisesta hyvästä. Hyväksymättä tätä ajatusta nautinnolla voi olla moraalinen sisältö. Sen ei tarvitse olla pelkästään egoistinen nautinnon haku. Moraalinen imperatiivi voi olla: ”Tuota nautintoa.” Tämän käskyn toteuttaminen ei välttämättä merkitse, että tuottaisin sitä vain itselleni.
Voimme ajatella, että filosofian yksi funktio on tehdä diagnoosia kulttuurista. Kulttuurin köyhyys saattaa näyttäytyä nautintojen vähäisyytenä ja mitätöivänä asenteena. Meillä on tieteellisen asenne. Joku nauttii juoksemisesta. Selitämme sen elimistössä erittyvillä endorfiineilla. Se on varmasti hyvä selitys, mutta selitys melkein mitätöi nautinnon eikä missään tapauksessa tavoita merkitystä, joka juoksemisella on nauttijalle.
Emme voi halveksia nautintoa. Sillä on ollut tärkeämpi osa ihmiskunnan historiassa kuin ajattelemme. Wolfgang Schivelbusch (1941-2023) julkaisi teoksen Nautintoaineiden kulttuurihistoria. Se kertoo muun muassa siitä, että uusi maailma löydettiin (ja uusi aika alkoi), koska eurooppalaiset etsivät merireittejä mausteiden äärelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti