torstai 15. helmikuuta 2024

Tyranni ja orja

 

Lukretius

Filosofiakahvilan aihe 20.2./21.2./22.2. 

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Mitä väliä sillä on, millaisen varustuksen kanssa kohtaa tapahtumat tai millaisen asenteen omaksuu? Onko sillä merkitystä vain ihmisen oman hyvinvoinnin kannalta?

Gilles Deleuze kirjoitti usein tyrannin ja orjan yhteydestä. Hän puhui näiden hahmojen siteestä viitaten erityisesti Lukretiuksen, Spinozan ja Nietzschen ajatuksiin. Siteellä on yksi nimi: kauna. (Tarkalleen ottaen Lukretius puhui levottomuudesta, Spinoza surusta tai surullisista affekteista, Nietzsche kaunasta). Tyranni löytää liittolaisen, orjan, levittäessään kaunaa. Orja on kaunainen ja hänen kaunansa palvelee tyrannia.

Tämä on nähtävissä nykyaikaisessakin maailmassa, ei vain Lukretiuksen aikana. On johtajia, jotka ruokkivat ja hyödyntävät ihmisten kaunaa. Demagogia toimii näin. Joku tulee ja sanoo: ”Te voitte huonosti, teillä ei ole rahaa, työtä, rakkautta, koska tuo (esim. juutalainen, ulkomaalainen) vie sen.”

Jos tyrannin ja orjan välillä on side ja sen nimi on kauna, asenne tapahtumien ja elämän edessä ei ole vain henkilökohtainen, vaan myös poliittinen asia. Yksilön hyvinvointi ei ole vain privaatti kysymys. Hyvinvoinnilla tai tietynlaisella asenteella on tai voi olla isoja heijastuvaikutuksia.

Olisi mielenkiintoista ja ehkä tärkeää tutkia mekanismeja ja dynamiikkaa, jotka yhdistävät surulliset affektit (tai kaunan) ja vallankäytön (vihan ja kaunan ruokkiminen ja käyttö demagogisessa puheessa on todennäköisesti vain räikein, dramaattisin, muoto).

Päähäni on syntynyt epäreilu kuva tyrannileipurista. Se on epäreilu, koska leipureissa (joka on muutamasta harvasta kunniallisesta ammatista) ei varmasti ole enempää tyranneja kuin muissa ammatinharjoittajissa. Kuvan merkitys on, että se viestittää tyranniuden mahdollisuuksista kaikkialla ja jokapäiväisessä elämässä. Voimme olla tyranneja ja orjia, vaikka orjuus oli lakkautettu ja meillä ei olisi asemaa, joka mahdollistaa parhaalla mahdollisella tavalla mielivaltaisuuden.

Antiikiin maailmassa syy filosofoida ja harjoittaa itseään oli poliittinen. Niiden avulla pyrittiin välttämään kaksi vaaraa. Ihminen voi tulla orjaksi, menettää itsenäisyytensä, jos ei hallitse itseäään. Hänestä voi tulla myös tyranni, kun hän on omien oikkujensa ja halujensa orja. Vaikka emme osaisi paluttaa filosofialle tällaista tehtävää, meillä saattaa olla syitä varustaa itsemme tyranniutta ja orjuutta vastaan.

Kun sanon, että minun on syytä varustautua tyranniutta vastaan, en etsi vain keinoa tehdä vastarintaa Johtajan tai tyrannileipurin edessä. Minun on syytä varoa tulemasta itse tyranniksi. Kun haluan välttää orjuuden, en vain välttele paikkoja, joissa minut voitaisiin myydä orjaksi. Voin tulla itseni orjaksi.

Seneca halusi välttyä olemasta oman itsensä orja (sibi servire). Hänellä oli huomioita siitä, miten taistella sitä vastaan. Ensimmäinen askel vapauteen on se, ettei vaadi itseltään liikaa. Hän tarkoitti vaatimuksilla ihmisen taipumusta tehdä itselleen vaikeuksia: liikoja ponnistuksia, liikoja töitä, liikaa poliittisia tehtäviä. Toinen askel vapauteen on irrottautuminen taipumuksesta palkanmaksuun, korvauksen antamiseen: kun olemme tehneet jonkin työn, haluamme maksaa siitä itsellemme, palkita itsemme.  Laiskuus tai irrottautuminen velvollisuuksista olivat siis lääkkeitä.

Miten välttää sitten tyranniksi tuleminen? Vaikka tekisin paljon töitä ja tekisin itsestäni työn orjaa ja tuntisin siitä tuskaa, voisin yrittää välttää tuskan kostamisen muille. Minun ei ole pakko tehdä omasta tuskastani muiden tuskaa, tehdä omasta onnettomuudestani universaalia lakia. Kun teen päätöksiä, voisin kuunnella niitä, joita päätös koskee. Vaikka päätös koskisi vain minua, voisin yrittää mittailla, miten se vaikuttaa myös muihin....

 https://www.facebook.com/Filosofiakahvila


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti