Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Nihilismi on ihana sana. Kaikki on nihilismiä. Jos yrittää vakavasti tutkia asiaa, huomaa, että on monenlaista nihilismiä. Ihminen menettää uskonsa myytteihin, totuuteen ja joskus arvoihin. Nihilismi on totuuden ja perustuksen murtumista.
Kyseessä on historiallinen tapahtuma, joka on vaikuttanut länsimaissa ehkä 200 vuotta. Voimme tutkia – on syytä tutkia – nihilismiä historiallisesti. Koska se on ilmentynyt niin monella tavalla, emme voi luoda mitään kokonaiskuvaa analysoimalla nihilismin merkitystä Dostojevskin tai Nietzschen tuotannossa, vaikka siten saisimme ehkä monenlaisia mielenkiintoisia asioita esiin.
Voimme ajatella, että kyseessä on eräänlainen rappiotila tai rappeutumisprosessi, mutta pelkään pahoin, että näin lähestymme asiaa ennakkoluuloisesti tai tuomitsevasti. Michel Foucault, monta kertaa nihilismistä syytetty, totesi puhuessaan historiallisesta 1800-luvun nihilismistä, että se piti sisällään kysymyksen: ”Jos mikään ei ole totta, miten minun pitää toimia?” Foucault käytti sanaa conduit, joka viittaa käyttäytymiseen ja siihen, miten ihminen ohjaa itseään.
Toteamuksen merkitys on siinä, että nihilismi ei ole vain sairaus
tai sen vaikutus ei ole aina vain lamaannuttava; se muuttaa kysymystä, joka
koskee sitä, millainen asenne on hyvä omaksua.
Ilman perustusta ja totuutta voi elää. Tietynlainen nihilismi täytyy silti voittaa. Jos se lamaannuttaa meidät tai tekee meidät kaunaiseksi (niin kuin Nietzsche ajatteli), meidän on syytä taistella sitä vastaan. Se ei ole silti pelkästään sitä. Nihilismi ei ole kuolettavaa, jos se ei lamaannuta. Vaikutus voi olla jopa päinvastainen, sillä vallitsevat arvot ja totuudet voivat pitää paikallaan, ja nihilismi on sen toteamista, että niiden parasta ennen –päivä on mennyt umpeen.
Nihilismissä voi nähdä suuren vaaran, mutta myös mahdollisuuden, jopa tietynlaisia sankarillisuuden muotoja. Kun yhteisö tai yhteiskunta, koko lauma, julistaa arvoja pyhiksi ja ikuisiksi, nihilisti on individualisti, siis sankari, joka sanoo: ”Ne eivät ole ikuisia.” Nihilistin voi nähdä levottomana sankarina, mutta siinä voi olla rauhallisuutta. Hän sanoo rauhallisesti: ”Niiden ei tarvitse olla ikuisia.” Meidän tulisi tehdä nihilismistä iloista.
Vaikka katsoisimme nihilismiä pahalla silmällä, pelokkaat ja vihamieliset reaktiot, lääkkeet, saattavat olla pahempia kuin sairaus. 1900-luvulla on nähty, kaiken maallistumisen ja Jumalan kituavan kuoleman jälkeen, paluuta uskonnolliseen järjestykseen sekä islamilaisessa että kristityssä maailmassa. Näitäkin ilmiöitä on katsottava silmästä silmään, ei auta muu. Emme voi halveksia niitä. Mutta vaikkemme halveksisi, on nähtävä niihin sisältyvä vaara.
Pahimpiin lääkkeisiin päädytään, kun sairautta pelätään. Ainoa tapa suhtautua nihilismiin on pelottomuus. On hyvät syyt olla vapisematta. Ihminen on ennenkin selvinnyt ilman ehdotonta totuutta. Vaikka arvot eivät olisi absoluuttisia ja kiveen kirjoitettuja, ihminen voi toimia, taistella tahtomiensa asioiden puolesta. Riittää, että hän ajattelee: ”On vaivan väärtti taistella sellaisten asioiden puolesta, joita tahdomme.” Ongelmana ei ole tietää ehdotonta totuutta tai varmaa tietoa; ongelmana on tietää, mitä tahtoo.
Halusin sanota tämän siksi, että nihilismiä ei voi välttämättä käyttää tekosyynä toimettomuuteen eikä sitä voi käyttää demonisoivana haukkumasanana ainakaan kovin kevytmielisesti...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti