Olen joskus sanonut, että filosofoin, jotta minulla ei olisi filosofiaa. Jos tätä maistelee, tajuaa varmaan, että filosofoinnin tarkoitus on minulle pitää ajatukset liikkeessä. Tarkoitus ei ole päästä systeemiin eikä lopulliseen vastaukseen.
Joku voisi
nähdä sanan filosofia käytössä tiettyä pahapäisyyttä. Se on ikään kuin
synonyymi liian fiksoituneille ideoille ja elämää raskauttavalle
metafysiikalle. En kiellä tällaista pahapäisyyttä, mutta kieltämättä olisi
epäreilua samastaa filosofia tällaisiin kantamuksiin.
Liian fiksoituneet ideat pilaavat ihmisen suhteen itseensä ja myös toiseen. Esimerkiksi idea ihmisestä muodostuu käsitykseksi ihmisen essentiasta, olemuksesta. Tästä seuraa jo eräänlainen ohjelma. Minun pitää sovittaa itseni tähän olemukseen ja kärsin sopimattomuudestani. Minun pitää toteuttaa tuo olemus; muuten olen vieraantunut. Samalla rajoitan mahdollisuuksiani.
Myöskään toista ihmistä en katso yksilönä,
vaan tämän idean läpi. Hän on aina vähän
vajaa. Hyvässä tapauksessa ojennan häntä lempeästi, en ruoski. Mutta kuvittelen
jo, että minun pitää kontrolloida häntä ellei peräti tehdä hänestä
omaisuuttani...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti