Kun päästät irti siitä mitä olet...

 

Rumi

Filosofiakahvila 14.2./15.2./16.2.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Yalal ad-Din Muhammad Rumi (1207-1273) oli persialainen runoilija ja ajattelija, nykyisin varmaan suosituin sufimystikko. Satoja vuosia myöhemmin hän kehottaa meitä elämään ja häpeämään, jos elämme rajoittuneesti. Hän sanoo, että meidän täytyy sytyttää elämämme tuleen ja etsimään heidät, jotka ruokkivat liekkejämme.

Minulle yksi hänen tärkeimmistä ajatelmistaan on tämä: “Kun päästät irti siitä kuka olet, sinusta tulee se kuka voisit olla.” Mietelmä on mielenkiintoinen, koska se liittyy takertumisen teemaan ja koska kysymys ei ole, kuka minä olen, vaan kuka voisin olla.

Takertumisen teema on keskeinen buddhalaisessa ajattelussa, mutta kukaan ei omista problematiikkaa. Buddhalaisessa opetuksessa kyse on siitä, että halusta tulee janoa (tanha); ihmisen mieli tarttuu johonkin ajatukseen, joskus hyvinkin pakkomielteisesti. Takertumaton antaa tapahtumien tulla ja mennä. Rumin mietelmässä puhutaan siitä, että takerrumme siihen mitä olemme ja mitä ajattelemme olevamme.

Länsimaisen kulttuurin ja henkisen elämän keskeisiä tavoitteita on vuosisatojen ajan ollut pyrkimys selvittää, kuka minä olen. Tämä pyrkimys ei ole heikentynyt, vaikka yhteiskunnat ja kulttuurit ovat maallistuneet. Länsimaisen individualismin yksi piirre on sen pakkomielle identiteettiin. Ihminen suhteessa itseensä on itsensä lukija, tulkitsija, ymmärtäjä. Olemme hermeneutteja, emme veistäjiä. Jopa kristitityn askeetikon kysymys ei ollut kuitenkaan vain se, kuka hän on. Hän kilvoitteli, pyrki jopa yhteyteen Jumalan kanssa, tavoitteli ekstaattista tilaa. Anteeksi, Pyhä Teresa, jos olen ymmärtänyt väärin. Askeetikko, kilvoittelija, kysyy: Mitä voin itsestäni tehdä?

Rumin mietelmä näyttäytyy nyt erityisessä valossa. Päästäminen irti itsestä mahdollistaa sen, että sinusta tulee se mitä voit olla. Päästäminen  itsestä irti on askeesia. Mutta miten tätä harjoitusta tehdään? Miten itsestä päästetään irti? Miten se olisi mahdollista meille, jotka pidämme siitä kiinni kynsin hampain? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta Rumin mietelmä pakottaa myös kysymään, mitä merkitsee tuleminen siksi kuka voisit olla.

Rumi tuskin tarkoitti, että sinusta voi tulla hammaslääkäri. Kun askeetikko kysyy, mitä voi tehdä itsestään, se ei tarkoita, että pyrkisi miljonääriksi tai presidentiksi. Kyse ei ole aseman, omaisuuden tai maineen tavoittelusta. Yleensä buddhalaiset, Rumi, kristitityt askeetikot tai muut vastaavat ovat pyrkineet johonkin viisauteen, täydellisyyteen tai kuolemattomuuteen, eivät hammaslääkäriksi tai presidentiksi.

Erityisen huomion Rumin mietelmässä ansaitsee sana “voisin”. Kuka voisin olla? Jos ja kun onnistun päästämään itsestäni irti, minusta ei tule mitä tahansa; minusta tulee se mikä voisin olla. Kyse ei ole vain sisäisistä rajoituksista, esimerkiksi pienen älykkyysosamäärän rajoittavasta vaikutuksesta. Eri aikoina ovat erilaiset kokemukset mahdolllisia ja mahdottomia. Pyhä Teresa ei voisi tulla pyhimykseksi nykypäivänä. Hän saisi psyykelääkkeitä tai hän olisi yritysjohtaja.

Nykypäivänä joudumme kysymään, voimmeko me vielä kysyä, mitä meistä voisi tulla. Vai onko tämä nimenomaan meidän kysymyksemme?  Jotkut ovat pelänneet, että meistä tulee koneita. Turha pelko. Meistä tuli jo. Meidät on ohjelmoitu. Osaammeko painaa reset-nappia?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Sytytä elämäsi tuleen

Yalal ad-Din Muhammad Rumi (1207-1273) oli persialainen runoilija ja ajattelija, nykyisin varmaan suosituin sufimystikko. Satoja vuosia myöhemmin hän kehottaa meitä elämään ja häpeämään, jos elämme rajoittuneesti. Hän sanoo, että meidän täytyy sytyttää elämämme tuleen ja etsimään heidät, jotka ruokkivat liekkejämme.

Tänään minulle yksi hänen tärkeimmistä ajatelmistaan on tämä:

Kun päästät irti siitä kuka olet, sinusta tulee se kuka voisit olla.

Mietelmä on mielenkiintoinen, koska se liittyy takertumisen teemaan ja koska kysymys ei ole, kuka minä olen, vaan kuka voisin olla.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Keskustelu, tie ja eksyminen

(Rumi)

Aina kysytään tietä, vaikka kysymys on tie. Kysytään tietä, koska tunnetaan olevan eksyksissä. Koska kysymys vie meitä eri paikkoihin, se voi olla syy eksymiseen. Täytyy muotoilla uusia kysymyksiä päästäksemme tielle, mutta jos muotoilee kysymyksen uudestaan, tie on uusi. On hyvä eksyä, sillä silloin joudumme ajattelemaan uudestaan. ”Ajatus rakentuu dialogissa, keskustelussa, aina toisen kanssa”, kirjoittaa Mónica Virasoro. Ajatteleminen on keskustelua, se on aina tiellä ja se on aina suhteessa tähän sanaan: eksyminen.

Ei ole yllättävää, että Mónica Virasoro viittaa Heideggeriin kirjoituksessaan La misión de los pensadores y de la filosofía hoy. Heidegger liitti ajattelemisen aina tiehen ja hän ajatteli ajattelun olevan keskustelua. Voimme esimerkiksi tehdä kuvauksen filosofisesta tekstistä, siinä ilmaistuista käsityksistä, mutta ajatteleminen on keskustelemista tekstin kanssa kohta kohdalta. Tällainen asettuminen keskusteluun on menemistä polulle. Tai niin kuin Virasoro sanoo: asettumista kysymyksen muotoilemisen tielle.

Ongelma ei ole se, ettemme tiedä, minne joudumme. Ongelma ei ole polun vaarallisuus. Ongelma olemme me itse; emme ole aina niin kovin halukkaita luopumaan valmiista vastauksistamme, valmiista teistä, omasta itsestämme. Olemme kovin jäykkiä, ja jäykkyyden nimi saattaa olla ”minä”.

Kun ”minä” osallistuu keskusteluun, se ei välttämättä lähde millekään tielle, vaan pysyttelee asemissaan, puolustaa asemiaan. Silloin keskustelusta tulee kiistelyä tai polemiikkia. Ajatteleminen keskustelemisena ei ole myöntämistä tai kieltämistä, hyökkäystä tai puolustautumista, vaan haasteen vastaanottamista, kuuntelemista, kysymistä.

Kun meillä on valmiit vastaukset, olemme aina tiellä, emme ole koskaan eksyksissä. Se ei kuitenkaan merkitse, ettemme olisi harhautuneet tai ettemme eläisi harhassa. Jos luovumme valmiista vastauksista, kysymme ja seuraamme kysymystä, tie ja eksyminen eivät ole enää niin vastakkaisia.

Rumi (Yalal ad-Din Muhammad Balji, 1207-1273)  kirjoitti: “Myy nokkeluutesi ja osta hämmästys.” Tämä on tietenkin käännös englanninkielisestä versiosta: ”Sell your cleverness and buy bewilderment.” Sanan bewilderment voisi kääntää myös ”hämmennykseksi”, sillä to bewilder on saattaa hämille, eksyttää. Jos käyn dialogia tämän tekstin kanssa ja asetan sen keskustelemaan Heideggerin tai Virasoron kanssa, se ei annan vain enemmän tai vähemmän viisasta neuvoa, vaan heittää haasteen ja nostaa esiin uusia kysymyksiä. Keskusteleminen ei merkitse sitä, että on nokkela, osoittaa älykkyytensä tai tietämyksensä. Niillä on vain suhteellinen arvo. Jopa tuskallinen hämmennys on arvokkaampaa, rikastuttavampaa.

Tämä Rumin neuvo saa minut myös kysymään, ovatko tie tai polku edes kovin onnistuneita sanoja ilmaisemaan ajattelemista kulkemisena, vaeltamisena. Etsimmekö tietä vai etsimmekö erämaata? Eikö polku merkitse aina sitä, että siitä on jo joku kulkenut? Voiko polkua seuratessaan löytää uusia maisemia? Onko tarkoitus löytää uusi maisema vai uudet silmät ja uudet korvat?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2015

Rumi (Yalal ad-Din Muhammad Balji, 1207-1273)  

“Myy nokkeluutesi ja osta hämmästys.” (RUMI)

Filosofiakahvilan aiheet keväällä 2015

1.Keskustelu, tie ja eksyminen

2.Hallitsijat ja hallitut

3.Tieto, vapaus ja orjuus

4.Avoimuus ja kielteisyys

5.Itsenäisyys

6.Voiko filosofiaa opettaa?

7.Särö ja räsähdys: nykyisyyden ajatteleminen

8.Kuka suostuu ajattelemaan?

9.Ylimielisyyden lajit

10.Nautintoon oppiminen

11.Moninaisuus ja rakkaus

12.Yllätys, minuus ja teot

13.Suunnistautuminen ilman ohjelmaa

14.Vivahteet

15.Tyhjyys mahdollisuutena 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Säkenöivässä voimassa

(Rumi)

Rumi (Yalal ad-Din Muhammad Balji, 1207-1273) kirjoitti nämä sanat: “Älä tyydy muiden tarinoihin. Kehitä oma myyttisi.”

Nämä niin kuin monet muutkin tämän sufin, oppineen ja runoilijan sanoista ovat niin kuin kreikkalaisten gnome. Sana viittasi viisaiden sanoihin, erityiseen kirjallisuudenlajiin, johon sisällytettiin lyhyitä viisauksia, sananlaskuja, maksiimeja, aforismeja. Gnome merkitsi ymmärryskykyä ja älyä, mutta myös  tiedon vastaanottamisen tulosta, joka on tietynlainen halu, tahto ja taipumus. Gnome merkitsee tiedon ja tahdon liittoa: viisaudesta on tullut voima, magneetti, jotakin joka on yhtä tahdon kanssa.

Rumin sanat ovat tällainen magneetti, voima. Pitäessään sanoja edessään, mielessään, ne kasvattavat voimaansa, niiden voima säkenöi. Ne tartuttavat tunteen, että jonain päivänä, jos tähtää tarkkaan, voi päästä tuohon säkenöivään voimaan. Silloin epäilemättä tekee mieli laulaa niin kuin Sielun veljet...

http://www.youtube.com/watch?v=302UgYUo4Xs

Tai tanssia...

http://www.youtube.com/watch?v=fBk993oSbZs