Kun päästät irti siitä mitä olet...

 

Rumi

Filosofiakahvila 14.2./15.2./16.2.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Yalal ad-Din Muhammad Rumi (1207-1273) oli persialainen runoilija ja ajattelija, nykyisin varmaan suosituin sufimystikko. Satoja vuosia myöhemmin hän kehottaa meitä elämään ja häpeämään, jos elämme rajoittuneesti. Hän sanoo, että meidän täytyy sytyttää elämämme tuleen ja etsimään heidät, jotka ruokkivat liekkejämme.

Minulle yksi hänen tärkeimmistä ajatelmistaan on tämä: “Kun päästät irti siitä kuka olet, sinusta tulee se kuka voisit olla.” Mietelmä on mielenkiintoinen, koska se liittyy takertumisen teemaan ja koska kysymys ei ole, kuka minä olen, vaan kuka voisin olla.

Takertumisen teema on keskeinen buddhalaisessa ajattelussa, mutta kukaan ei omista problematiikkaa. Buddhalaisessa opetuksessa kyse on siitä, että halusta tulee janoa (tanha); ihmisen mieli tarttuu johonkin ajatukseen, joskus hyvinkin pakkomielteisesti. Takertumaton antaa tapahtumien tulla ja mennä. Rumin mietelmässä puhutaan siitä, että takerrumme siihen mitä olemme ja mitä ajattelemme olevamme.

Länsimaisen kulttuurin ja henkisen elämän keskeisiä tavoitteita on vuosisatojen ajan ollut pyrkimys selvittää, kuka minä olen. Tämä pyrkimys ei ole heikentynyt, vaikka yhteiskunnat ja kulttuurit ovat maallistuneet. Länsimaisen individualismin yksi piirre on sen pakkomielle identiteettiin. Ihminen suhteessa itseensä on itsensä lukija, tulkitsija, ymmärtäjä. Olemme hermeneutteja, emme veistäjiä. Jopa kristitityn askeetikon kysymys ei ollut kuitenkaan vain se, kuka hän on. Hän kilvoitteli, pyrki jopa yhteyteen Jumalan kanssa, tavoitteli ekstaattista tilaa. Anteeksi, Pyhä Teresa, jos olen ymmärtänyt väärin. Askeetikko, kilvoittelija, kysyy: Mitä voin itsestäni tehdä?

Rumin mietelmä näyttäytyy nyt erityisessä valossa. Päästäminen irti itsestä mahdollistaa sen, että sinusta tulee se mitä voit olla. Päästäminen  itsestä irti on askeesia. Mutta miten tätä harjoitusta tehdään? Miten itsestä päästetään irti? Miten se olisi mahdollista meille, jotka pidämme siitä kiinni kynsin hampain? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, mutta Rumin mietelmä pakottaa myös kysymään, mitä merkitsee tuleminen siksi kuka voisit olla.

Rumi tuskin tarkoitti, että sinusta voi tulla hammaslääkäri. Kun askeetikko kysyy, mitä voi tehdä itsestään, se ei tarkoita, että pyrkisi miljonääriksi tai presidentiksi. Kyse ei ole aseman, omaisuuden tai maineen tavoittelusta. Yleensä buddhalaiset, Rumi, kristitityt askeetikot tai muut vastaavat ovat pyrkineet johonkin viisauteen, täydellisyyteen tai kuolemattomuuteen, eivät hammaslääkäriksi tai presidentiksi.

Erityisen huomion Rumin mietelmässä ansaitsee sana “voisin”. Kuka voisin olla? Jos ja kun onnistun päästämään itsestäni irti, minusta ei tule mitä tahansa; minusta tulee se mikä voisin olla. Kyse ei ole vain sisäisistä rajoituksista, esimerkiksi pienen älykkyysosamäärän rajoittavasta vaikutuksesta. Eri aikoina ovat erilaiset kokemukset mahdolllisia ja mahdottomia. Pyhä Teresa ei voisi tulla pyhimykseksi nykypäivänä. Hän saisi psyykelääkkeitä tai hän olisi yritysjohtaja.

Nykypäivänä joudumme kysymään, voimmeko me vielä kysyä, mitä meistä voisi tulla. Vai onko tämä nimenomaan meidän kysymyksemme?  Jotkut ovat pelänneet, että meistä tulee koneita. Turha pelko. Meistä tuli jo. Meidät on ohjelmoitu. Osaammeko painaa reset-nappia?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila