Apartheid

 Filosofiakahvila 14.3../15.3./16.3.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Vaikka jotkut kuvittelevat, että uudessa maailmanjärjestyksessä Euroopalla on tärkeä rooli rauhan ja ihmisoikeuksien vartijana – ja vaikka tällainen kehitys olisi toivottavaa – on todennäköistä, että Eurooppa rakentaa muiden, vähemmän ihmisoikeuksia kunnioittavien maiden, kanssa maaimanlaajuista apartheidia.

Sana apartheid on niin kuin kaikki tietävät kotoisin Etelä-Afrikasta; se on afrikaansia ja merkitsee erillisyyttä, erottamista. Se oli nimi rotuerottelupolitikkalle, jota harjoitettiin vuosina 1948-1991. Tämä politiikka oli kolonialismin jatke, sen omaperäinen toteutus.

Suomalainen tutkija ja esseisti Olli Löytty on jossain sanonut, että yksi vaara, joka on edessämme, on kansainvälinen, globaali apartheid, joka erottaa rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän toisistaan entistä selvemmin ja väkivaltaisemmin. Etelän ja pohjoisen välisestä konfliktista ja sen intensifioitumisesta ovat puhuneet monet yhteiskuntatieteilijät, jopa jotkut filosofit, esimerkiksi Michel Serres, erityisesti kylmän sodaan päättymisen jälkeen.

Olli Löytyn kirjassa Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta (Teos, 2008) on yksi virke, joka on kuin pieni, julma proosaruno kolonialismista:

"Parkitsemattomasta virtahevonnahasta tehty, puumaisen kova, korkkiruuviksi kiertynyt, veitsenterävä piiska sai jo muutaman kunnon iskun jälkeen veren valumaan saatanan selästä."

Olen itse muistuttanut, ettei ruoska ollut kolonialismin ainoa ase ja siteerasin historioitsija  John Iliffea (2018, Caliban ja minä), joka kertoi, että Tanganjikan koloniastiherrat uskoivat, että kaikki afrikkalaiset kuuluivat johonkin heimoon niin kuin kaikki eurooppalaiset kuuluivat johonkin kansaan. Jotkut upseerit jopa huomasivat, että kyse oli yksinkertaistuksesta värikkään ja monimutkaisen historian läpäisemällä alueella, mutta he halusivat uskoa. Niinpä alistetut asukkaat loivat heimot, joihin he halusivat kuulua.

Siirtomaavallan hallitsemiskeino ei ollut vain ruoska; se oli indirect rule. Se oli tekniikka, jossa hallitsijat ohjasivat ihmisiä haluamaansa suuntaan käyttäen alueen valmiita valtarakenteita. Tehtäviä ja vastuu-alueita annettiin perinteellisille johtajille. Tätä keinoa ei kuitenkaan olisi voitu käyttää, jos ei olisi kehitetty molempien osapuolten tarvitsemaa yksikköä, heimoa.

Globaali apartheid käyttää monenlaisia mekanismeja. Primitiivisin keino on muuri. Taloudellisissa keinoissa on esimerkiksi velkaannuttaminen ja vanhanaikainen hyväksikäyttö. Globaalia apartheidilla on samanaikainen vertailukohta: maiden omiin kansalaisiin käyttämät turvallisuuden toteutetut kontrollimenetelmät. Myös tässä rikotaan välillä lakia – ja se on kuin todiste siitä, että hallitukset tekevät kaikkensa, uhrautuvat kansalaisten turvallisuuden eteen. Viime kädessä molemmissa tapauksissa hallitukset taistelevat turvallisuuden eteen ja molemmissa tapauksissa nousee esiin sama kysymys: Mitä arvomme todella ovat – ovatko ne demokratia, ihmisoikeudet, kansalaisten vapaus ja niiden edelleen vai suoja uhkalta?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Hallitsemattomat tilat

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin "kaupungintalon" kahvila (sama rakennus missä Pohjoismainen kirjasto), torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica Rafaelin aukiolla, Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. 

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA TIISTAINA 20.3. klo 13.30. PAIKKA: Giovanni Pizzeria, C/Maestro Pedro Calvo, Kukon vieressä. AIHE: Ehkä viimeisen kerran tänä keväänä, useita aiheita

Hallitsemattomat tilat (ungoverned spaces) on termi, jota alettiin käyttää 11.syyskuuta 2001 jälkeen. Kyse on ehkä troopista, kielikuvasta, mutta se on yleinen sekä ulkomaalaispolitiikassa että terrorismin vastaisessa sodassa. Ilmaisun omivat myös erilaiset vastarintaryhmät ja anarkistit. Väite on yksinkertainen: On tiloja ja paikkoja, jotka eivät ole hallinnassa, joita ei hallita. Terrorismin vastaiset sotijat ja anarkistit tietenkin ymmärtävät termin hyvin erilaisilla tavoilla. Toisille se on uhka, toisille lupaus.

Mitä voi tarkoittaa väite, että jokin paikka ei ole hallittu? Yhdysvaltojen hallinnolle se merkitsee esimerkiksi alueita, joissa tavalla tai toisella, vapaaehtoisesti tai pakotettuna, valtio luopuu kontrollistaan ja luovuttaa sen muille kuin laillisille hallitsijoille. Käytännössä tällaiset alueet tai paikat voivat olla villiintyneitä kaupunkeja, kaatuneita valtioita tai vaikka tribualueita niin kuin Afganistanin ja Pakistanin rajalla. Obaman aikainen terrorisminvastaisen sodan johtaja (Coordinator for Counterterrorism at the U.S: State Department) Daniel Benjamin sanoi: “…frankly, the problem of un- and undergoverned spaces is one of the toughest ones this and future administrations will face.”

Tietenkin monet – jopa Yhdysvaltain hallinnon puolustajat - ovat huomanneet, että puheet eivät ole aina johdonmukaisia tai uskottavia. Hallitsemattomiksi tiloiksi luokitellut paikat, joiden vaarallisuudesta puhutaan, ovat todellisuudessa hallittuja, mutta toisella tavalla. Toinen erikoisuus tässä puheessa on se, että hyvinkin pienet, kaaottiset paikat ilman infrastruktuureja tulevat maailmanpoliitikan huomion kohteeksi. Mutta tähän liittyy yksi viimeisten vuosikymmenten paradoksaaleimmista asioista. Pieni ja syrjäinen paikka voi tulla taistelun ja liikehdinnän ytimeksi.

Yksi esimerkki on tietenkin zapatistiliike Chiapasissa, Meksikossa. Alueellinen kapina, josta alusta lähtien tehtiin ylikansallista liikehdintää, yhtä ensimmäisistä globalisaation vastaisista. Huomion kohteena oli alue, paikka, josta pyrittiin tekemään autonomista; se yritettiin irrottaa Meksikon hallinnosta ja tietyllä tavalla globaalien markkinoiden otteesta.  Toinen esimerkki, ilman muuta mielenkiintoinen, on apartheidin vastainen liikehdintä Etelä-Afrikassa. Maasta yritettiin tehdä ”hallitsematon”. Liikehdintä, jossa oli mukana nuorisojärjestöjä, ammattiliittoja, kirkkoja ja United Democratic Front. Teitä pistettiin poikki, vesijohtoja sabotoitiin jne.

Hyvin erilainen esimerkki on espanjalainen 15-M-liike (toiselta nimeltään movimiento de los indignados), joka valloitti julkisia tiloja eri puolilla maata keväällä 2011. Erityisen huomion kohteena oli leiriytyminen Puerta del Solin aukiolle Madridissa. Tämä kansankokous innoitti amerikkalaista Occupy Wall Street –liikettä, joka käynnisti toimintansa saman vuoden syyskuussa. 15-M ei pyrkinyt tilanvaltauksellaan tekemään maata hallitsemattomaksi; valtaus, joka oli konkreettinen teko, oli samalla kysymys, julkista tilaa koskeva kysymys: ”Mitä on julkinen? Kenelle kuuluu julkinen?” Kuvaavaa oli, että eniten valtausta ja liikehdintää vastaan protestoi yksityinen sektori, alueen yrittäjät.  

Termi hallitsemattomat tilat on siis monimielinen; toisaalla puhutaan niiden vaarallisuudesta, toisaalla niissä nähdään mahdollisuus ja vapaus. Esimerkit (sekä hallitsijoiden että hallittujen) tuovat esiin kuitenkin mielenkiintoisen asian. Tilat ja paikat ovat poliittisen taistelun, politisoinnin, kohteita. Niiden merkitys on kaikissa tapauksissa jotain muuta kuin symbolinen; se on strateginen. Olisi siis mahdollista ja mahdollisesti mielenkiintoista tutkia sekä vallankäytön että vastarinnan tilallista ulottuvuutta.

Voi kysyä – esimerkiksi – miten tila vaikuttaa strategiaan ja jopa ihmisen tapaan suuntautua, ohjata itseään ja muita. Mutta voi kysyä myös, miten tämä sama tilassa oleva ihminen, toimija, muokkaa tilaa: jakaa sen, antaa sille merkityksiä, tekee siitä aseen, suojan... 

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila