Apartheid

 Filosofiakahvila 14.3../15.3./16.3.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Vaikka jotkut kuvittelevat, että uudessa maailmanjärjestyksessä Euroopalla on tärkeä rooli rauhan ja ihmisoikeuksien vartijana – ja vaikka tällainen kehitys olisi toivottavaa – on todennäköistä, että Eurooppa rakentaa muiden, vähemmän ihmisoikeuksia kunnioittavien maiden, kanssa maaimanlaajuista apartheidia.

Sana apartheid on niin kuin kaikki tietävät kotoisin Etelä-Afrikasta; se on afrikaansia ja merkitsee erillisyyttä, erottamista. Se oli nimi rotuerottelupolitikkalle, jota harjoitettiin vuosina 1948-1991. Tämä politiikka oli kolonialismin jatke, sen omaperäinen toteutus.

Suomalainen tutkija ja esseisti Olli Löytty on jossain sanonut, että yksi vaara, joka on edessämme, on kansainvälinen, globaali apartheid, joka erottaa rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän toisistaan entistä selvemmin ja väkivaltaisemmin. Etelän ja pohjoisen välisestä konfliktista ja sen intensifioitumisesta ovat puhuneet monet yhteiskuntatieteilijät, jopa jotkut filosofit, esimerkiksi Michel Serres, erityisesti kylmän sodaan päättymisen jälkeen.

Olli Löytyn kirjassa Maltillinen hutu ja muita kirjoituksia kulttuurien kohtaamisesta (Teos, 2008) on yksi virke, joka on kuin pieni, julma proosaruno kolonialismista:

"Parkitsemattomasta virtahevonnahasta tehty, puumaisen kova, korkkiruuviksi kiertynyt, veitsenterävä piiska sai jo muutaman kunnon iskun jälkeen veren valumaan saatanan selästä."

Olen itse muistuttanut, ettei ruoska ollut kolonialismin ainoa ase ja siteerasin historioitsija  John Iliffea (2018, Caliban ja minä), joka kertoi, että Tanganjikan koloniastiherrat uskoivat, että kaikki afrikkalaiset kuuluivat johonkin heimoon niin kuin kaikki eurooppalaiset kuuluivat johonkin kansaan. Jotkut upseerit jopa huomasivat, että kyse oli yksinkertaistuksesta värikkään ja monimutkaisen historian läpäisemällä alueella, mutta he halusivat uskoa. Niinpä alistetut asukkaat loivat heimot, joihin he halusivat kuulua.

Siirtomaavallan hallitsemiskeino ei ollut vain ruoska; se oli indirect rule. Se oli tekniikka, jossa hallitsijat ohjasivat ihmisiä haluamaansa suuntaan käyttäen alueen valmiita valtarakenteita. Tehtäviä ja vastuu-alueita annettiin perinteellisille johtajille. Tätä keinoa ei kuitenkaan olisi voitu käyttää, jos ei olisi kehitetty molempien osapuolten tarvitsemaa yksikköä, heimoa.

Globaali apartheid käyttää monenlaisia mekanismeja. Primitiivisin keino on muuri. Taloudellisissa keinoissa on esimerkiksi velkaannuttaminen ja vanhanaikainen hyväksikäyttö. Globaalia apartheidilla on samanaikainen vertailukohta: maiden omiin kansalaisiin käyttämät turvallisuuden toteutetut kontrollimenetelmät. Myös tässä rikotaan välillä lakia – ja se on kuin todiste siitä, että hallitukset tekevät kaikkensa, uhrautuvat kansalaisten turvallisuuden eteen. Viime kädessä molemmissa tapauksissa hallitukset taistelevat turvallisuuden eteen ja molemmissa tapauksissa nousee esiin sama kysymys: Mitä arvomme todella ovat – ovatko ne demokratia, ihmisoikeudet, kansalaisten vapaus ja niiden edelleen vai suoja uhkalta?

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila