Kierkegaard
Filosofiakahvila 7.3../8.3./9.3.
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Filosofialla on
erityinen suhde vaikeuteen. Se on valmistautumista vaikeuksiin ja tietynlainen,
esimerkiksi tyyni, tapa suhtautua vaikeuksiin, kun niitä kohtaa. Stoalaiset
jopa väittivät, että filosofian tehtävä on opettaa kuolemaan. Vaikeudet voivat
olla filosofille myös testi, joka näyttää, onko hän sisäistänyt viisauden,
periaatteen tai oikean asenteen.
Kirjoitin
kerran yhdessä muistiinpanossa: “Filosofi on tänään eräänlainen anti-insinööri.”
Minulla oli erityinen syy vitsikkyyteen. Usein ajatellaan, että insinöörit ja
heidän keksintönsä tekevät elämästämme helpompaa. Filosofit eivät välttämättä
tee elämästämme helpompaa. Esimerkkini oli Søren Aabye Kierkegaard (1813-1855).
Hänen alter egonsa ja pseudonyyminsä Johannes Climacus totesi, että monet
hyväntekijät - nykyisin insinöörit - tekevät elämästä helpompaa. Samalla
Climacus antoi itselleen erilaisen tehtävän: Sinun täytyy tehdä samalla
tavalla innostuneesti töitä, jotta jokin olisi vaikeampaa.
Problematisointi, vaikeammaksi tekeminen, erilaisten käytäntöjen
vaarallisuuden näyttäminen on filosofian tehtävä. Se saattaa joissakin
tilanteissa olla meidän kaikkien tehtävä. Saattaa olla vaarallista, että jatkamme
sokeasti. Se voi olla helppoa. Teemme vain niin kuin aina on tehty. Ajattelulla
on erityinen suhde vaikeuteen myös siksi, että se on pysähtymistä vaikeuden eteen,
etäisyyden ottamista siihen. Ajatteleminen merkitsee sitä, että katsetta ei
käännetä pois.
Kuvitelkaamme, että psykiatri lukee kirjan, joka kertoo psykiatristen
käytäntöjen normalisoivista vaikutuksista. Kirjassa ei kyseenalaisteta yhden
tai toisen terapian tai lääkkeen hyödyllisyyttä, vaan tuodaan esiin jotain,
jota psykiatri ei ole tullut ajattelleeksi. Jos hän ottaa tosissaan kirjan eikä
heitä sitä nurkkaan, hänen elämänsä on vaikeampaa. Ennen hän teki päätöksiä
käytettävissä olevan tiedon valossa ja hän nukkui yönsä hyvin. Nyt jokainen
päätös on entistä vaikeampi, koska hän katsoo tekemistään eri näkökulmasta.
Esimerkin tohtori voi jatkaa työssään, mutta se on entistä vaikeampaa.
Hän tietää olevansa päättämätön. Vaikeus on siinä, että on jotain päätettävää. Hän
ei ollut päättämätön ennen kuin filosofía astui hänen elämäänsä. Filosofit ovat pahempia kuin paarmat. He ovat
anti-insinöörejä.
Kuitenkin tuo problematisointi,
vaikeaksi tekevä kysely, on vastausta tilanteeseen ja eteen tuleviin
vaikeuksiin. Ennen kuin meistä tulee filosofian lamaannuttamia tuskailijoita,
potkaisemme varpaan aina samaan kiveen. Jonain päivänä erehdymme pysähtymään
sen eteen.
Jos ajattelemme niitä vaikeuksia,
joihin törmäämme, koska eutanasia on laiton (jos se on), emme tee elämästä ja
toiminnasta helpompaa, mutta vastaamme tilanteeseen, katsomme todellisuuteen,
emme vain hoe iänikuisia moraalisia mottoja. Stoalaiset uskoivat
filosofiansa “helpottavan” elämää, opettavan kuolemaan. Miksi filosofian
pitäisi opettaa kuolemaan? Kaikkihan tunnetusti ovat osanneet kuolla (Jeesusta
lukuunottamatta). Ne jotka ovat ajatelleet eutanasiaa, tietävät, että vaikka
tulos, kuolema, on varma, menestys taattu, prosessi voi olla vaikea ja
tuskallinen. Mutta ehkä meidän pitäisi oppia kuolemaan, jotta osaisimme elää. Tällainen
yritys ei välttämättä tee elämästä pelkästään vaikeampaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti