Filosofia ilman lajia

Varmasti on niitä, jotka toivoisivat, että filosofialla on oma genre, laji. Heidän harmikseen kaikki ajattelu ei aina ilmaise itseään traktaattien ja väitöskirjojen kansien sisällä. Ajattelu, sellainenkin joka on suoranaista viisauden ystävyyttä, saa myös epäjuhlallisia, jopa barbaarisia ilmauksia. Ajattelua on aforismeissa, fragmenteissa ja epämuodollisissa, persoonallisissa esseissä. Skandaalimaisinta on tämä: sitä on myös runoudessa, jonka jotkut, nimeltä mainitsemattomat, haluavat karkottaa filosofien aina niin tarkasti puhdistetusta maailmasta. En puolustele itseäni. Omat, tässä julkistetut esitykseni, ovat pelkkiä muistiinpanoja. Minulla ei ole paljon aikaa hioa. En tiedä, onko minulla myöskään lupaa hioa niitä. Ne vaativat minulta oikeutta olla luonnoksia.