Tieto, totuus, elämä

Jos lähtökohta on se, että yritämme rakentaa elämäämme, silloin tiedolla – ja miksei totuudella – on erityinen tehtävä. Mutta millaisesta tiedosta on silloin kyse? Millaisesta totuudesta? Näitä kysymyksiä yritän luonnostella. Yritän hahmottaa jotain tästä aiheesta (en tietenkään antaa lopullisia vastauksia).

Erilaiset näkemykset ja erilaiset vastaukset elämän kannalta olennaisen tiedon luonteesta ovat olleet yksi syy erilaisiin ”kouluntiin”. Voi todeta myös, että erilaiset vastaukset johtuvat erilaisista näkemyksistä siitä, mikä on tärkeää elämän, sen rakentamisen, elämäntaidon, kannalta. Epikurokselle oli tärkeää tajuta ”jumalien luonne”, se että ”jumalat eivät puutu ihmiselämään”. Tämä oli tärkeää, koska se vähentää turhaa pelkoa, jumaliin kohdistuvaa pelkoa.

Analysoimatta enempää erilaisten koulukuntien käsityksiä tiedosta, totuudesta ja niiden suhteesta elämään otan joitakin esimerkkejä ”elämää palvelevista totuuksista” ja tuon niiden kautta esiin piirteitä totuuden luonteesta. Esimerkkien valinta on usein kummallista työtä. Esimerkkien tieto-opillinen asema on merkillinen, analysoimisen arvoinen epäilemättä. Ottamani esimerkit ovat melkein sattumanvaraisia. Mutta niillä on oma merkityksensä omassa elämässäni eli ne ovat hyvin henkilökohtaisia valintoja.

1. Magrisin totuus. On hyvä olla sulkeutumatta liian ahtaisiin piireihin, jotka lamaannuttavat.

2. Senecan totuus. On hyvä neuvoa, mutta on syytä välttää ”pakottamista” ja yrittää neuvoa vain niitä jotka osaavat ottaa neuvon vastaan.

3. Spinozalainen totuus. Vain ilo on potentiaalinen, hedelmällinen. On siis syytä välttää surullisia affekteja, kaunaa, vihaa jne.

4. ”Bahtinilainen totuus”. Elämässä on jotain keskeneräistä, sulkeutumatonta. On hyvä etsiä, tavoittaa nykyisyyden keskeneräisyys, sen avoimuus, sen mahdollisuudet.


Minkälaisia totuuksia nämä ovat? Selvää on, etteivät ne ole tieteellisiä totuuksia (mikä ei tarkoita, etteivät sellaiset olisi tärkeitä). Mutta nämä eivät ole myöskään puhtaita arvoarvostelmia, väittämiä asioiden arvosta, vaan niihin kiteytyy tietoa elämästä, elämänviisautta. Ne ovat luonteeltaan teoreettista tietoa; eivät puhtaasti käytännöllisiä neuvoja, reseptejä. Ne ovat tietoa maailman luonteesta, suhteista, niistä suhteista joita meillä on toisten ihmisten kanssa, maailman kanssa jne.

Totta on, että nämä totuudet täytyy käsittää intuitiivisesti. Pelkkä järkeily, logiikka, ei riitä. Näissä totuuksissa on jotain ”poeettista”; niiden omaksuminen vaatii enemmän poeettista asennetta kuin järkeilyä.

Ja niiden merkitys, arvo, tulee esiin elämässä, sen palvelemisessa, vasta omaksuttuina, vasta kun olemme tehneet niistä osan omaa itseämme. Tästä syystä vaaditaan erityistä tekniikkaa, joka mahdollistaa tämän (siis omaksumisen, sen että ne ovat osa itseämme). Eli tärkeää on
1. itsensä jatkuva muistuttaminen
2. kysely – eli kysyä, tutkia, onko muistanut nämä totuudet ja elänyt niiden mukaan.

Huomauttaisin kuitenkin vielä jotain... Näissä totuuksissa, niiden tajuamisessa, ei ole kyse pelkästään siitä, että ne vaikuttavat meihin, muuttavat meitä. Niiden tajuaminen todella, kunnolla, edellyttää, että olet jo muuttunut. Eli niiden tajuaminen, sisäistäminen, edellyttää askeesia.

Monille kysymyksille on tilaa. Toisaalta voidaan ottaa esiin muita piirteitä näistä ns. totuuksista. Voidaan ottaa esiin myös muita hedelmällisiä totuuksia, esimerkkejä niistä. Tietenkin on syytä keskustella myös niistä tekniikoista, joiden kautta yritämme taata näiden totuuksien toiminnan elämässämme.