Seikkailumieli

Ideani oli ainakin osittain se, että tässä sanassa seikkailumieli tiivistyy monia asioita aikaisemmista aiheista. Ei-systemaattisuus, rakastaminen, leikki, itsensä kehittäminen... Ei-systemaattisuus, rakastaminen, jopa kyynisyys, vaativat seikkailumieltä. Ehdotan, osittain leikillisesti, uudeksi hyveeksi seikkailumieltä.

Mitä on seikkailumieli? Mitä on seikkailu? Se on sitä, että elämä ei ole täysin suunniteltu, alusta loppuun. Se on matkantekoa, joka ei ole pakettimatkan ohjelmoitua elämää. Se on riskien ottamista. Toisin sanoen seikkailu on se mikä antaa elämään makua, tekee siitä elämisen arvoisin, intensiivisemmän, kiinnostavamman. Seikkailumieli on siis asenne, mielenlaatu, joka on valmis näihin seikkailuihin, valmis elämään elämää, jossa on myös yllätyksiä.

Uskon, että filosofian harjoittaminen, ajatteleminen, voi olla tällainen seikkailu. Olen esim. oppinut filosofian kautta olemaan kriittinen tiettyjä nykyisiä käytäntöjä kohtaan, olemaan epäluuloinen kun minulle myydään maailmankatsomusta, jossa tunteilla on erityinen rooli. Mutta opin filosofian kautta myös näkemään tunteet toisin. Viittaan tässä Spinozan filosofiaan affekteista, surullisista eli kielteisistä affekteista ja iloisista eli myönteisistä, vitaalisuutta lisäävistä affekteista. Olen myös oppinut olemaan luottamasta liikaa järkeen, siihen että järki voittaa intohimon. Olen oppinut myös, että intohimo voi olla kokemus, joka irrottaa minut itsestäni, päästää minut irti, itseni vierelle ja mahdollistaa siten joidenkin kahleiden hajoamisen.

Kaikkein tärkein yllätys elämässäni (siis filosofian kautta tullut) on se, että filosofian harjoittaminen ei ole vain kirjoittamista tai lukemista, ei edes henkevää keskustelua henkevistä aiheista, vaan keskustelua, harjoitusta, joka vaikuttaa suhteisiin. Kun keskustelen filosofisesti rakkaimpani kanssa, se tuo suhteeseen uuden puolen. Filosofia, etsintä - yhteinen etsintä - tekee suhteesta intensiivisemmän; se tuo siihen uuden ulottuvuuden... Sanoisin, että uusia vieraita tulee käymään kotona (vieraita jotka eivät ole vain Sokrates ja Nietzsche, vaan sanoisinko ”henkiä” joilla ei ole nimeä, mutta jotka ajattelevat, vaikuttavat meidän välillä). Eli filosofia on tauti, viirus, energia (mitä vaan), joka voi tuoda yllätyksiä elämään, se voi muuttaa suhdettani itseeni, toiseen ja nostaa välillemme uusia asioita.