(Kuva: Marko Mäkinen)
Nietzsche puhui tanssivasta tähdestä, tahtoi sellaisen sanoillaan kutsua. Ajattelun pitäisi synnyttää tanssi, ajattelijan tulla tanssijaksi. Mutta ei vain siksi, että ajattelunkin täytyy oppia hypähtämään, pyörähtämään, liukumaan, siis liikkumaan. Vaan myös siksi, että taideteos, jota olemme tekemässä – elämä – ei tule olemaan veistos, vaan tapahtuma, koreografia.
Syy miksi seuraan tanssija-koreografi Teemu Kyytisen blogia The Moving Human Diaries: tekijä tekee julkaistujen videoiden kautta samaa kuin minä tässä; hän luonnostelee, tekee muistiinpanoja, kokeilee. Kyytinen sanoo, että tanssiminen, liikkuminen, on ajattelua. The Moving Human Diaries -blogista voi etsiä innoitusta, jos tahtoo, että käsitteet panevat asioita liikkeeseen ja sanoiksi pukeutuvat ajatukset tanssisivat.
Mitä tekee tanssija? Hän säilyttää itsessään kaaoksen, osaa siitä ammentaa, hakee kuilun energiaa ja suuntaa sen uudestaan. Kaikkea tätä tekee tanssija, joka koordinoi voimia, mutta ei tee organisaatiota, kivettynyttä järjestystä. Meillä on paljon opittavaa tanssijalta.
Mitä muuta toivon kuin pääsemistä liikkumattomuuden illuusiosta? Mitä muita voimia osaisin rukoilla avukseni kuin tanssin henkiä?
Kyytisen blogiin voi tutustua osoitteessa:
http://movinghumandiaries.blogspot.com/
Katkelmia Virpi Pahkisen uusimmasta teoksesta (josta kirjoitin aikaisemmin, 29.3. 2009 otsikon Käärmeensyöjä alla) linkissä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti