Ethos: onnellisuus...

(Olen puhunut aikaisemmin samoista aiheista otsikon Vapauden käyttö ja onnellisuus alla)

Otsikon kaksoispisteellä ja kolmella pisteellä on oma merkityksensä; ennen kaikkea ne ovat kunnianosoitus Gilles Deleuze´lle ja Giorgio Agambenille. Deleuze´n viimeinen hänen elinaikanaan julkaistu kirjoitus oli nimeltään L´Immanence: Une vie... Agamben kirjoittaa otsikon kaksoispisteestä ja kolmesta pisteestä kuusi tiheää sivua...

Ethos, olemisen tapa, ei ole olemus, jonka luonto, kohtalo tai sattuma olisi määrännyt. Voisi sanoa, että siinä on kyse siitä, miten ihminen käyttää itseään (Agamben viittaa Plotinukseen, joka puhuu ”itsensä vapaasta käytöstä”). Tämän itsensä käyttämisen voi siis tulkita tavaksi, ethokseksi. Ethos on tavan synnyttämä tai tuottama olemisen tapa. Näissä määritelmissä ja huomioissa ei ole vielä mitään yllättävää. Monet antiikin tutkijat ja filosofit tulkitsevat asian samantapaisesti.

Agamben liittää kysymyksen ethoksesta kysymykseen onnellisuudesta. Hän näkee, että tämä tavan synnyttämä olemisen tapa on kiinteästi yhteydessä ihmisenä olemisen, inhimillisen olemassaolon, suuntautumiseen kohti onnellisuutta. Ihminen on olento, jolle onnellisuus on kysymys ja pyrkimys. Agamben puhuu useissa teksteissä ethoksen ja onnellisuuden yhteydestä. Hän sanoo, että ethos on ainoa todellinen onnellisuuden mahdollisuus ihmiselle.

Filosofille – vaikka kuinka oppineelle ja taitavasti todistelevalle – tulee hetki, jolloin hän ei enää perustele. Silloin olemme tekemisissä hänen syvimmän ajatuksensa ja syvällä, kaikessa ajattelussa, kulkevan virran kanssa. Tämä läpikulkeva virta ei ole premissi, peruste, arvostelma josta muut arvostelmat johdetaan. Se on pikemminkin kokemus, josta on vaikea puhua suoraan. Uskoisin, että tästä on kyse Agambenin ajatuksessa ethoksen ja onnellisuuden yhteydestä, vaikka hän ilmaiseekin ajatuksensa selvästi ja perustellen.

Agamben perustelee ajatustaan elämäntavan tai elämänmuodon ja onnellisuuden yhteydestä sanomalla, että elämässä, jota ei voi irrottaa tavasta, muodosta, ei määrittele vain teot, vaan myös mahdollisuus, ”potentia”. Mahdollisuuden, potentiaalisuuden, kautta elämä on kiinnittynyt onnistumisen ja epäonnistumisen, tekemisen ja tekemättä jättämisen mahdollisuuksiin. Näin ihminen elää luovutettuna, määrättynä onnellisuuden mahdollisuudelle.

Vaikka emme intuitiivisesti ymmärtäisi Agambenin ajatusta, voimme nähdä, että ajattelija luo uutta, toisenlaista ideaa onnellisuudesta kuin yleensä. Siitä syystä näen Agambenin huomion arvokkaaksi. Yleensä – vaikka onnelliseksi tekevät asiat ovat ihmiselle erilaisia – ajatellaan onnellisuus tilaksi, jonka saavutamme eriasteisesti riippuen siitä mitä meille tapahtuu. Kreikkalaiset filosofit, jotka uskoivat hyveellisen toiminnan tekevän onnelliseksi, ajattelivat pikemminkin onnellisuuden johtuvan omasta toiminnastamme. Samantapaisesti ajattelee ilmeisesti Agamben.

Ei ole silti sattumanvaraista, että hän puhuu tässä yhteydessä enemmän ethoksesta kuin hyveistä. Agamben muistuttaa usein, että kreikkalaisilla oli kaksi sanaa, jotka tarkoittivat elämää, päinvastoin kuin nykyaikaisissa eurooppalaisissa kielissä. He käyttivät sanaa zoe ”paljaasta elämästä”, biologisesta elämästä ja sanaa bios elämästä, jolla on muoto tai joka on elämänmuoto. Yksi aikamme ongelmista on se, että valta suuntautuu elämään, puuttuu ja tarttuu elämään, säätelee sitä. Agambenin mukaan tämä vallankäytön prosessi (biovalta, biopolitiikka) tekee elämästä paljaan; se on zoe, ei bios. Aikamme ongelma on siis se, ettemme luo ethosta, vaan manipuloimme elämää, hallinnoimme sitä, kontrolloimme sitä.

Tartun siis tähän Agambenin ajatukseen ethoksen ja onnellisuuden yhteydestä, kirjoitan sanan ethos perään kaksoispisteen ja sanan onnellisuus. Lisään kolme pistettä, koska kyseessä on keskeneräinen työ, jokaisen ihmisen koko ajan keskeneräinen työ. Kolme pistettä voivat merkitä myös sitä, että ethos on muutakin kuin onnellisuus ja kaksoispiste ei merkitse, että voimme välttämättä kääntää sanat toisinpäin, sanoa, että onnellisuus on jonkun ihmisen ethos...