(F.Holland Day 1905)Kun joutuu odottamaan, että ystävä pääsisi pois maastaan, osaa aavistaa maanpaon tuskaisuuden. Silti exsilium, lähteminen, vapaaehtoinen tai pakollinen, synnyttää arvoja. Emme voi kuvitella 1900-luvun kulttuurielämää ilman maanpakoa. Thomas Mann ja James Joyce valitsivat maanpaon ja kokivat sen hedelmällisyyden. Molemmille se oli elämäntapa ja kirjallinen teema. Myöhemmin esimerkiksi Edward W.Said, joka oli pakolainen itsekin, näki maanpakolaisuuden mahdollistavan erilaisen katseen, etäisyyden ja kriittisyyden.
Isänmaan ylistäjät ylistävät ja kiittävät vankilaa! Maanpakolainen, lähtijä, ylittää rajat ja kokee enemmän, onnistuu ehkä irtaantumaan oikeaoppisuudesta. Ajattelun tehtävä tänään: tuhota peritty tulkinta, olla nuoli joka läpäisee sumun tietämättä mihin päätyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti