Kahdeksankulmainen aukio

Yhteys itseen, siis yksinäisyys, ruokkii kipinää. Se puhaltaa siihen. Joskus pidätän hengitystä ollakseni oikein hiljaa, kuullakseni sen puhalluksen.

En tiedä mitään. Ei tarvitse. Täytyy vain olla estämättä puhallusta. Joskus oma itse on tiellä estämässä. Silloin on väistyttävä, tehtävä tilaa. Olen vain provosoidakseni. Mutta provosoin antaakseni tilaa, luodakseni tilan.

Joskus ajattelen, itseäni huvittaakseni, että tila on kahdeksankulmainen aukio, samanlainen kuin Aguilar de la Fronterassa: se eksyttää liian totutetut silmät, avaa meidät erehtymään. Emme pysähdy ajattelemaan, vaan heilahdamme liikkeeseen ajattelemaan liikkeessä...