Vieraana kaikkialla

(Aristippus)

Aristippus (435-350 eea.) sanoi: ”Olen vieras kaikkialla.” Ksenofon (431-360eea.), joka oli Sokrateen oppilas niin kuin Aristippuskin, on dokumentoinut lauseen teokseensa Muistelmia. Sokrates ja kumppanit keskustelivat vapaudesta, orjuudesta ja politiikasta. Aristippuksen lause on siis täydellisen poliittisessa kontekstissa. Hän ilmaisee oman, poikkeavan näkemyksensä vapauden luonteesta.

Sokrates sanoo, että ihminen joko hallitsee itseään tai palvelee hallitsijaa. Vaikka itsensä hallitseminen olisikin taakka, se on pienempi kuin orjan tai hallitsijan imartelijan taakka. Tähän Aristippus vastaa: ”Välttääkseni näitä kärsimyksiä en sulje itseäni mihinkään poliittiseen yhteisöön, vaan olen vieras kaikkialla.” Hänen vapautensa ei ole politiikan sisällä; se on vapautta politiikasta.

Sokrates ei näe kuulijansa ja oppilaansa tien laatua; hän uskoo, että kulkuri, ulkomaalainen, on monenlaisten uhkien alla ilman suojaa. Siksi vieraan, ulkomaalaisen, kulkurin, on Sokrateen mukaan mahdotonta tulla onnelliseksi.

Aristippuksen lause on laitettavissa laajempaan kontekstiin, muiden kodittomuutta ja maattomuuden vapautta ylistävien ajattelijoiden huomioiden yhteyteen: hänen jälkeensä vaeltajan, ikuisesti vieraan, tilaan ovat halunneet Diogenes, Nietzsche ja monet buddhalaiset.

On mahdollista myös luoda laajempi näkökulma Aristippuksen huomioon vapauden luonteesta. Kyse ei ole pelkästään siitä, että kieltäytyisi osallistumasta politiikkaan tai alistumasta hallitusvallan tahtoon.  Jos vieraus on vapautta, vapaus saattaa edellyttää muutakin kuin asettumista ulkopuolelle; ehkä se on asioiden näkemistä ulkopuolelta, kaiken näkemistä ja tekemistä vieraaksi, kaikkialla ja jatkuvasti.

Itsensä tekeminen vieraaksi on ulkopuolisen maailman, jokaisen maaston, lain ja tavan, näkemistä outoina, ei annettuina, mahdollisesti mielivaltaisina. Tämä ei ole helppoa. Me totumme helposti, kotiudumme - ja jos emme, niin meidät kotoutetaan. Tutun näkeminen outona, irtaantuminen kodista, tuleminen vieraaksi on oman oudon, erityisen, puolen kehittämistä. Sen edellytys on, että antaa itselleen oikeuden tähän työhön.

Se miten hahmotamme itsemme, ympäristön ja yhteiskunnan on monenlaisten puheiden, usein ”asiantuntijoiden” puheiden tuotetta. Omaksumme näiden puheiden sanaston ja ymmärrämme asiat niiden kautta pitäen niitä itsestään selvinä. Tutuksi maailman tekevät perinne, esi-isien luovuttama tieto ja asiantuntijoiden tarjoamat skeemat. Vierauden synnyttää näiden mallien, kaavojen ja sanastojen pyyhkiminen pois.

Epämukavan työn motiivi on selvä. Kaikki muuttuu vähän avarammaksi. Vieras on jotain, jota emme tunne ja jota emme tiedä, osaa valmiin tiedon avulla luokitella. Vieras olio, jota emme tunne, ei ole tiedon rajaama; tieto ei rajaa sen mahdollisuuksia.

”Olen vieras kaikkialla”, hän sanoi. Lauseen tulkitseminen kurjuuden ilmaisuksi ja sen näkeminen erehdykseksi saattaa olla länsimaisen ajattelun pahin erehdys: etsiytymistä etsimään vakaata, varmaa perustaa. Olisimme tarvinneet enemmän seikkailua. Ehkä me, jotka olemme lähteneet kotoa, tiedämme asiasta jotain.

(Filosofiakahvila tiistaisin Fuengirolassa tulee olemaan tästä lähtien klo11.00-12.30. Helmikuun viimeisellä viikolla, kun 28.2. on pyhä, Torre del Marissa 27.2. ja Fuengirolassa 26.2. aiheena tulee olemaan "käveleminen ja ajattelu")