(Rembrandt: Anatomian oppitunti)
(Liisa Tuoviselle)
Olen
halunnut ajatella niin kuin Nietzsche, että filosofia on diagnoosin tekemistä.
Jos näin ajattelee – tai tahtoo ajatella – salassa toivoo kai, että filosofi
tosiaan olisi joskus lääkäri-filosofi, joka parantaa sivilisaation
sairauksista.
Mutta
minun epäilykseni on, että onnistuessaan tekemään itsestään lääkärin hän on
patologi ja onnistuu vain toteamaan, mihin potilas kuoli. Tämä on silti tärkeää.
Ei riitä, että toteaa potilaan lakanneen hengittämästä.
Näin
päästään eteenpäin. Aina ei löydy yhtä kuolinsyytä, joskus se jää epäselväksi.
Mutta ainakin tiedetään, että potilas todella on kuollut. Vastalauseet eli
potilaan kiljaisut eivät todista paljon mitään, ainakaan potilaan elävyydestä.
On niin paljon zombeja. Ja vampyyrejä...
Niistä
pitää puhua lisää joskus toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti