maanantai 29. kesäkuuta 2015

Emme tiedä


Maurice Blanchot´lla on teoksessaan Le Pas au-delà seuraavanlainen rivi:

”Minä tiedän.” – ”Minä tiedän.” – ”Me emme tiedä.”

Yksi ainoa rivi, mutta se tuntuu pudottavan meidät pohjattomuuteen. Mistä tässä on kyse? Yksi tietää, ja toinen tietää, mutta he eivät yhdessä tiedä. Tietämisen ehto vaikuttaa olevan, että se on ”minä”, joka tietää. Tietäminen on sidottu siihen, mikä on tietämisen subjekti. Voi olla myös, että kaksi ensimmäistä repliikkiä ovat saman ”minän” lausumia, ja ”me” on menneisyyden ja nykyisyyden minuudet. Voi olla myös, että mieletön rivi merkitsee, että tietämisen subjektin muuttuessa tietämisen kohde ei ole enää sama – ja siitä syystä ”me emme tiedä”.

Tietenkin jää myös mahdollisuus, että rivi on pelkkä vitsi, ansa.

3 kommenttia:

  1. Kirjahan on kaunokirjallisuutta eikä filosofiaa...

    VastaaPoista
  2. Kirjahan on kaunokirjallisuutta eikä filosofiaa...

    VastaaPoista
  3. Ei se mitään, vaikka kaunokirjallisuutta. Ajattelua se on silti ja nostaa esiin monia filosofisesti mielenkiintoisia kysymyksiä.

    VastaaPoista