Kristinuskoa on syytetty synnin käsitteen tuomisesta ajatteluun ja elämään. Se on uskoakseni liioittelua. On myös turha liioitella synnin käsitteen merkitystä kristinuskossa, sillä tärkeämpää kuin itse synnin merkitys, on ollut se, miten ihminen puhuu omasta synnistään, tunnustaa sen. Mutta kristinuskolle osoitettu syytös on paljastava: Synnistä halutaan eroon.
Vieläkin puhutaan synnistä, ainakin kun joku on syntisen
hyvää. Mainoskieli näyttää mitä ajattelemme: uskomme synnin olevan jotain
hauskaa, nautinnollista, hyvää. Se on silti vakava asia, vieläkin. Synti ei ole
vain moraaliin liittyvä sana; se on uskonnollinen sana. Se määritellään
useimmiten nimenomaan uskonnollisen säädöksen tai ohjeen rikkomiseksi. Se voi
olla ”paha teko” tai oikean, hyvän teon, velvollisuuden tahallinen välttäminen.
Synti on määritelmällisesti Jumalan tahdon loukkaamista. Koska se on
uskonnollinen sana, jotkut teologit sanovat: Synti on eroa Jumalasta. Tämä
selittänee sen, että ateisteja on niin paljon vihattu ja vainottu. Ateismi on
synti par exellence.
Vertailun vuoksi todettakoon, että sellaisissa
uskonnoissa – esimerkiksi buddhalaisuudessa - joissa väärä teko ei minkään
jumalallisuuden tahdon loukkaamista, ei ole synnin käsitettä. Buddhalaisuudessa
korostuu huomattavasti enemmän tekojen seuraukset; siksi olennainen käsite on
karma, ei synti.
Varhaiskristityt käyttivät synnistä kreikan sanaa hamartia,
joka merkitsee erehtymistä, sitä ettei pääse päämäärään, ampuu ohi. Myös
hebrean sana synnille (jattáʼth) merkitsee nimenomaan ohiampumista. Tämä
synnin ja erehdyksen läheisyys on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että
filosofiassa on erehdystä niin pelätty, kauheasti vältelty. Filosofitkin ovat
langenneet, antaneet uskonnon vaikuttaa.
Synti on ollut vaikuttava sana, olennainen osa tapaamme
ymmärtää moraaliset kysymykset. Sanan kytkeytymisellä Jumalan tahtoon ja lakiin
on seurauksensa, monella tavalla kohtalokkaat. Ensinnäkin se on kytkenyt
moraalin lakiin, tehnyt moraalista ”juridista”. Synti on rikos. Tästä seuraa,
että moraalisessa ajattelussa korostuvat toisaalta joidenkin tekojen
vältettävyys ja toisaalta velvollisuus. Se miten jotain tehdään ei saa
huomiota.
Koska Jumalan laki on kaikkia koskeva, siitä seuraa
vaatimus, että moraali olisi universaalia, kaikille sama. Tästä puolestaan
seuraa vähintäänkin se, että moraalisessa ajattelussa on sokeita pisteitä. Ei
esimerkiksi huomata, että eri tilanteessa tai asemassa olevalla ihmisellä voi
olla aivan erilaiset velvollisuudet. Kun halutaan, että moraali on kaikille
sama, tehdään väistämättä väkivaltaa: pistetään kaikki samaan ruotuun.
Synti moraalisena käsitteenä on ongellinen käsite myös
siksi, että liittyessään elimellisesti jumalallisuuteen se vähentää
mahdollisuutta ajatella moraalia ihmisten välisenä asiana: Olemme vastuussa
Jumalan edessä - emme ihmisten, emme planeetan, emme itsemme. Kun moraali
kytkeytyy tuonpuoleiseen, se tekee moraalista usein tuomitsevaa, ehkä aina.
Eräänlaisesta uususkonnollisuudesta huolimatta ihmiset
eri puolilla maailmaa ovat jo vuosikymmenien ajan ravistelleet synnin käsitettä
harteiltaan. Se ei tarkoita, että kaikesta oltaisiin tekemässä sallittua; se ei
tarkoita moraalin kuolemaa. Ihmiset eivät vain enää halua alistua samalla
tavalla: he etsivät toisenlaisia kriteerejä, toisenlaista etiikkaa.
Mainoskielen runoilu on tätä samaa prosessia: sanalta viedään voima, merkitys,
vaikka sen voimakkuutta hyväksikäytetään. Kyse on eräänlaisesta ivamukaelmasta,
jossa samalla tunnustetaan ivatun ajatuksen voima.
Mainosten lisäksi populäärikulttuuri tekee paljon työtä
meidän eteemme, meidän puolestamme. Pet Shop Boysin It's A Sin käyttää uskonnon
kieltä ja näyttää tarkemmin, tehokkaammin kuin filosofien kirjoitukset mistä on
kyse:
”Se on syntiä/Kaikki mitä olen tehnyt/Kaikki mitä tulen
tekemään/Kaikki paikat joissa olen ollut/Kaikki paikat joihin menen/Se on
syntiä.” (It's a sin/Everything I've ever done/Everything I
ever do/Every place I've ever been/Everywhere I'm going to/It's a sin)
Voisi leikkiä moraalisaarnaajaa, käyttää moraalisaarnaajan
sanoja, ihan suoraan: ”Meidän on vältettävä syntiä.” Mutta nyt sanat
tarkoittavat jotain muuta...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti