Wu-wei

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

Laotse tai Laotzi (vanha mestari), ensimmäinen anarkisti, eli joidenkin tietojen mukaan kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, tosin monien nykyisten asiantuntijoiden mukaan myöhemmin, neljännellä vuosisadalla. Hän oli kiinalainen filosofi ja keskeinen hahmo taolaisuudessa, joka ei alunperin ollut uskonto, vaan pikemminkin filosofinen lähestymistapa. Laotseen uskotaan (tästä on erimielisyyksiä) kirjoittaneen teoksen nimeltä Daodejing (Tao te ching, Taon kirja, joka on suomennettu nimellä Salaisuuksien tie).

Kirjan yksi vaikeimpia ja tärkeimpiä sanoja on wu-wei. Se merkitsee kirjaimellisesti ei-toimintaa ja sana on käännetty usein teottomaksi toiminnaksi tai se ollaan purettu ja ilmaistu näin: wu-wei on toimintaa toimimattomuuden kautta. Monet selittäjät ja oppineet korostavat, että sana ollaan monesti ymmärretty väärin länsimaissa; se on samastettu passiivisuuteen. Heidän mukaansa se pikemminkin tarkoittaa vääränlaisen, liian väkivaltaisen, intentionaalisen toiminnan välttämistä, jotta asiat voivat kulkea omalla, luonnollisella ja spontaanilla tavallaan. Tätä selitystä tukee ainakin se, että kirjassa ilmaistaan näkemys, että olevainen koko ajan synnyttää ja toimii, toisin sanoen mikään ei jää tekemättä, vaikka ei pyrittäisi vaikuttamaan asioiden kulkuun.

On mielenkiintoista katsoa ja nähdä, miten termiä käytetään kirjassa ja miten se ilmaantuu uudelleen vaihtelevissa yhteyksissä, sillä näin paljastuu wu-wein moniulotteisuus ja sen moninainen vaikutus Laotseen ajatteluun. Vaikka Laotse usein nähdään, ihan perustellusti, mystikkona, hän oli selvästi poliittinen ajattelija, anarkisti. Kirjan ensimmäinen osa De (joka monissa käännöksissä on jälkimmäisenä), alkaa tekstillä, jossa puhutaan hyveistä varsin paradoksaalisella tavalla. Nykylukijalle helposti huomaamattomaksi jää yhteiskunnallinen kritiikki, erityisesti konfutselaisuuden, hierarkisuuden ja voimankäytön arvostelu. Jo tässä ensimmäisessä luvussa wu-wei ilmaantuu enemmän poliittisessa kuin kosmogonisessa (maailman tai olemisen syntyä ja alkuperää koskeva pohdinta) merkityksessä.

Seuraavassa luvussa termin poliittinen merkitys vain korostuu, sillä siinä puhutaan hallitsemisesta, hallitsemisen taidosta, hyvästä hallitsijasta. Hyvän hallitsijan ”pitää pysyä Taossa” ja tämä vaatii sitä, että harjoittaa wu-weitä. Tässä yhteydessä paljastuu myös sanan anarkistisuus: hyvä hallitsija hallitsee hallitsematta, puuttumatta. Vaikka voimme siis nähdä, että wu-wei liittyy hallitsemiseen, tietynlaiseen hallitsemisen tapaan, on selvää, että sillä ontologisempi (olevaista koskeva pohdinta) merkitys: se tulee esiin nimenomaan Taon (tie) käsitteen kautta. Wu-wei on enemmän kuin tavallinen poliittinen käsite, koska se kiinnittyy näkemykseen maailman järjestyksestä – osaamatta tässä nyt keksiä täsmällisempää ilmaisua.

Mikä on siis teottoman toiminnan ontologisempi, filosofisempi, merkitys? Kaikki tuntuu perustuvan ajatukseen jatkuvasta virtauksesta. Itse hyve (de) tuntuu samastuvan siihen mistä käytetään sanaa qi, joka voisi – jos ollaan epätarkkoja ja samalla varovaisia – merkitä voimaa, sisäistä voimaa. Hyveen kehittäminen, työskentely qiin jalostamiseksi, merkitsee ennen kaikkea sen virtauksen lisäämistä tai takaamista. Tämä virtaavuuden merkitys ja arvo tuntuu puolustavan filosofi ja sinologi Iñaki Preciado Idoetan näkemystä wu-weistä: Tao synnyttää asioita ilman ennakkosuunnitelmaa, ilman lopullista päämäärää. Käsitys Taosta ja wu-weistä kieltää kaikenlaiset teleologiset näkemykset olemisesta ja tulemisesta. Tämä voi olla vielä suurempi syy siihen, että wu-weitä on ollut niin vaikea käsittää länsimaissa – alun ja lopun, tarkoitusten ja päämäärien, metafysiikassa.

Laotse on inspiroinut kiinalaisessa kulttuurissa, erityisesti tietysti taolaisuuden kautta, mutta se on innoittanut myös muualla ajattelijoita, jotka nousevat vastustamaan auktoriteettaja. Minun kysymykseni on neljäosainen. 1)Jos käsittäisimme wu-wein periaatteen, tekisikö se meistä anarkistisempia? 2) Jos käsittäisimme ja sisäistäisimme wu-wein, pystyisimmekö irtaantumaan länsimaisesta metafysiikasta, esimerkiksi Hegelistä? 3) Jos olisi näin, tekisikö se meistä kapinallisempia? 4)Jos meistä tulisi tästä syystä kapinallisempia, mitä se kertoo meidän länsimaalaisesta ajattelusta, sen teleologisuuden seurauksista ja vaikutuksista?

(Ajankohtaista asiaa -kahvila 21.helmikuuta klo 13.30. Paikka Ravintola Kukko, Avenida de los Boliches 4, saunan terassi. Aihe: Uskonto ja politiikka tänään)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila