(Michel Foucault)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Monet filosofit ovat epäilleet, kestääkö psykologia epistemologian tai tieteenfilosofian harkittuja iskuja. Minun epäilykseni on pahempaa. Olen vähän niin kuin Dostojevskin henkilöhahmot. Psykologia näyttäytyy urkkimisena. Psykologia tuntuu objektivoinnilta, ja haluaisin itsekin sanoa jotain. Riippumatta siitä, onko psykologia tiede vai ei, se on silti käytäntö, ja psykologisointi koko elämäämme ympäröivä rikkaruoho. Siksi olen kysynyt itseltäni, pitäisikö se tuhota.
Kysymykset elävät, muuttuvat. Kun luin Didier
Eribonin kirjaa Une morale du minoritaire
(2001) olin vaikuttunut analyysista, joka toi esiin häpeän ja ylpeyden
dynamiikan Jean Genet´n tuotannossa ja tavasta, jolla se yhdisti kysymykset
runoudesta ja askeesista. Kirja aloittaa kuitenkin hyökkäyksen psykoanalyysia,
erityisesti Jacques Lacania vastaan. Vaikka Eribon tuo vakuuttavasti esiin Lacanin
homofobisuuden, kirja lankeaa poleemisuuteen, joka heikentää sen analyysiä.
Tekijä päätyy kysymään, voisiko psykoanalyysi
uudistua. Hän viittaa moniin 1960-luvun liikehdintöihin, psykoanalyytikkoihin
jotka yrittivät irtaantua oman oppinsa vankilasta, siihen sisäänkirjoitetuista
ahtauksista. Niiden vaikutus, kantavuus, osoittautui kuitenkin pieneksi.
Psykoanalyytikot ovat suojanneet linnansa. Eribon päätyy – vaikkei kovin
suorasanaisesti – siihen, ettei psykonaalyysia ehkä voi uudistaa, se siis pitää
hävittää. Eribonin asenne ja päätelmät saivat minut nolostumaan, häpeämään
kysymystäni psykologian tuhoamisesta. Häpesin sen naiiviutta ja sen
aggressiivisuutta.
Kysymys on naiivi, sillä siihen ei voi vastata
muuta kuin tekemällä päätöksen, joka ei ole kenenkään käsissä. Psykologiaa ei
tuhota ulkopuolelta eikä sisäpuolelta. Sitä ei tuhota ulkopuolelta tieteenfilosofien ammuksilla, koska kaikesta huolimatta se on saanut oman aseman sekä
oppilaitoksissa että yhteiskunnassa. Kysymys on väärällä tavalla aggressiivinen,
sillä kysyjä sitoutuu huonolla tavalla omaan hyökkäävyyteensä, laiminlyö työn
ja tehtävät, jotka odottavat sodan ulkopuolella.
Kysymyksen oli siis muututtava, jos tahdoin yhä
tehdä vastarintaa psykologiaa ja psykologisointia vastaan. Tavoite ei voinut
olla tuhoaminen, hävittäminen, vaan vaikutuksen vähentäminen. Toisella,
rajummalla tavalla sanottuna, se ei merkitse oppialan tuhoamista, vaan
tuhoamistyön jatkuvaa harjoittamista, elämistä erityisellä tavalla. Michel
Foucault liitti kysymyksen elämisen taidosta psykologian tuhoamiseen: ”Elämisen
taide (taito) on psykologian tappamista.” Hän sanoo tämän keskustelussa
elokuvaohjaaja Werner Schroeterin kanssa. Elämä on ohi, jos kysyy itseltään
kysymyksen identiteetistään; elämisen taide on identiteetin tuhoamista,
psykologian tuhoamista tai hävittämistä. Sana ”psykologia” saa erikoisen,
monimielisen merkityksen. Se viittaa ns. tieteeseen, joka määrittelee ja
houkuttelee määrittelemään oman identiteetin, mutta se viittaa myös sisäiseen
elämään, jokaisen omaan psykologiaan, joka on kiinteässä yhteydessä
identiteettiin.
Miten nämä sanat pitäisi ymmärtää? Miksi elämisen
taide vaatii identiteetin – ja siis psykologian – tuhoamista? Yksinkertaisesti
siksi, että tieto omasta identiteetistämme ei anna mahdollisuutta kysymykselle,
mitä voisi olla; se ei anna energiaa
eikä mahdollisuuksia. Tieto on steriiliä, ja identiteetti on laki; se sanoo:
”Ole mitä olet.” Eläminen merkitsee muuta, mahdollisuutta siihen, ettei tiedä
mihin päätyy.
Psykologiaa ei voi halveksia. Se ei ole vain ”huono tiede”. Se on valtaa ja voimaa. Se on valta, joka vaikuttaa meihin. Mutta meissä voi olla jotain, joka on tämän vallan raja – jotain joka pilaa sen vaikutuksen, seuraukset meissä. Tämä ”jokin” on keksittävä, sille tilaa annettava. Siinä kritiikin tehtävä.
ESPANJA NYT -LUENTO TIISTAINA 28.HELMIKUUTA. PAIKKA: RAVINTOLA KUKKO, AVENIDA LOS BOLICHES 4, SAUNAN TERASSI. AIKA: KLO 13.30
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti