Kompastuskiven valmistamisesta

(Peter Lorre/ Lotte Lenya Kevään herääminen 1929)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

Olen puhunut koetinkivistä. Olen laiminlyönyt toiset kivet, kompastuskivet. Todellakin voi puhua laiminlyönnistä, sillä jos tahdomme ajatella, muuttaa jotakin tilannetta, antaa jollekin mahdollisuudelle tilaa, jollekin elävälle happea, olla kriitikoita, emme saa vain heittää ilmaan kauniita lauseita. Meidän on valmistettava kompastuskiviä. Kenelle, mille? Tyhmyydelle, tietenkin. Mutta haluan olla täsmällisempi, mahdollisimman konkreettinen.

Tyhmyys ei ole tietämättömyyttä eikä aina edes ajattelemattomuutta. Voi olla, että ihminen soveltaa jotain tietoa toiminnassaan, seuraa jotain logiikkaa, järkeistää toimintaansa ja on silti tyhmä. Tyhmyys on kykenemättömyyttä arvioida analyysin, ajatuksen, tiedon tai totuuden arvoa ja merkitystä, niiden seurauksia. Arvostettu kanadalainen ekonomi Jean-Luc Migué ehdottaa, että pariskunnasta tehtäisiin yritys. Tarkoitus on analysoida pariskuntaa, esim. avioparia, yrityksenä ja tehdä siitä yritys, tuotantoyksikkö. Hän kysyy, mikä on pariskunta muuta kuin kahden osapuolen sopimus, joka koskee hankintoja ja saatujen hyötyjen jakamista. On tietenkin mahdollista analysoida pariskuntaa näin ja on mahdollista, että jotkut pariskunnat tekevät näin. Kukaan ei voi sanoa, että tämä olisi täydellistä rationaalisuuden puutetta. Mutta se voi silti olla tyhmää.

Kompastuskivi on – sen pitäisi olla – jokin hidaste, vaikeuttaja, pysäyttäjä toimijalle, joka mahdollisesti toimii täydellisen rationaalisesti, mutta arvaamatta tekemisensä vaarallisuutta, sen mahdollista tuhoavuutta. Tästä syystä kompastuskiven valmistaminen tai kritiikki vaativat muutakin kuin typeryyden, älyttömyyden ilmiantamista. Se on tarttumista rationalisoinnin muotoihin. Haluan tehdä vaikeaksi monen työn, esimerkiksi sosiaalityöntekijän tai lääkärin. Sitä tarkoittaa kompastuskiven tekeminen.

Otan yhden esimerkin ja teen sen yksinkertaistaen, luonnosmaisesti: koulutuksen. Kouluissa ollaan ennen ja nykyisin oltu onnettomia, mahdollisesti ainakin osittain eri syistä. Ennen koulu, autoritaarinen laitos par exellence, valmensi kuuliaisuuteen, kuriin, paikallaanistumiseen ja kehon kontrolloimiseen. Oppilaita valmistettiin tehtaisiin, liukuhihnalle. Tämän autoritaarisen laitoksen aiheuttamaa onnettomuutta dramatisoi hyvin esimerkiksi Frank Wedekindin näytelmä Kevään herääminen (1891). Nykyisin kärsivät myös kurittomat lapset. Koululaitosta pohditaan, siihen liittyviä asioita problematisoidaan eri maissa, osittain myös tuon onnettomuuden, kärsimisen takia. Monissa ehdotuksissa, ideoissa, on mukana pehmentämislinja: ei ulkoaoppimiselle, ei auktoriteettiopettajalle jne. Mutta tunnistetaanko rationaalisuuden tai rationalisoinnin muoto, joka tässä on mukana?

Joskus näiden ehdotusten lukemiseksi kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, mitä oppiaineita korostetaan. Esimerkiksi historian merkitys tuntuu vähenevän. Espanjaan halutaan taloustieto. Idea ei ole yhdenkään hallituksen, se on OECD:n (Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) ehdotus. Sama laitos järjestää kuuluisat PISA-tutkimukset. Jos ennen koulun malli oli armeija, kuritekniikan ensimmäisen, esimerkillinen kehittäjä, nyt idea, malli, on hyvin paljon joustava, sopeutuva homo economicus, sama joka oli Jean-Luc Miguélla mielessä, kun kehitti ajatusta ”ideaalipariskunnasta”.

Jos ei vaikuttavaa rationaalisuuden muotoa (ekonomista ajattelua) tunnisteta, niin eikö se merkitse, että tuomme kouluihin samat vaikutukset ja tuskan muodot, kärsimyksen ilmentymät, kuin työpaikoille, yrityksiin? Eikö se ole jo nähtävissä? Eikö kilpailu ole lisääntynyt, tuonut kouluihin uudenlaista väsymystä, toisenlaista kuin Wedekindin hahmojen seksuaalinen turhautuminen?

Kompastuskiven tekeminen merkitsee, etten ehdota mitään uudistusta, vaan teen uudistuksen valmistamisen vaikeammaksi. Yritän näin mahdollistaa, että ajateltaisiin oikeasti, ei ajateltaisi sitä mitä ollaan opittu ajattelemaan. Niin kuin huomaatte, olen vakava herra: haluan vähentää kevytmielisyyttä.

P.S.

Jos joku on kiinnostunut, on filosofiakahvilaankin osallistunut Juhani Räsänen (et co) problematisoinut mielenkiintoisella tavalla koulua ja koulumaailmaa. Olen ainakin siitä yhtä mieltä, että ei tiedetä, mitä ovat vahvuudet tai hyveet. Se on koko länsimaalaista maailmaa koskeva ongelma, osa meidän kulttuuriamme. Olen viitannut tähän monta kertaa: moraalikysymykset liitetään oikeuksiin, ei hyveisiin. Elämme oikeuksien ja velvollisuuksien systeemissä. Emme enää tiedä mitä oli hyve. Ks. http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220118-koulupotilaan-ongelmana-tarkoituksettomuus ja http://www.syvienvahvuuksienkoulu.fi/

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 7.MAALISKUUTA. PAIKKA: RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERASSI. AIKA: KLO 13.30. AIHE: IDEOLOGIAT, NAAMIOT, KARNEVAALIT.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila