Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Filosofinen ajattelu pyrkii muuhun kuin tietoon
jostakin asiantilasta. Filosofoiminen voi tuottaa tietoa, mutta se on
enemmänkin sivutuote tai se on väline. Päämäärä ei ole hyvin perusteltu
käsitys, vaan se, että ajattelija itse muuttuu. Siksi filosofoiminen on
enemmänkin meditaatiota kuin tiedettä.
Tämä jo selittää – ehkä myös oikeuttaa sen, ettei
filosofia ole ”objektiivista”: ajattelija tuo väistämättä oman
subjektiviteettinsa, oman itsensä, kokemuksensa ja elämänsä filosofiaan.
F.Nietzsche kirjoitti: ”Vähitellen olen oppinut, että tähän saakka mikä tahansa
suuri filosofia on tekijänsä tunnustus ja (on sitä halunnut tai ei, on sen
huomannut tai ei) se muodostaa hänen muistelmansa.” Filosofiset teokset,
systeemit: ei muuta kuin muistelmia. Tai niin kuin Leslie Paul Thiele
kauniimmin sanoi Nietzschen omasta ajattelusta: Se muodostaa sielun poliittisen
elämäkerran.
Miten siis filosofoiminen muuttaa ajattelijaa?
Heti aluksi ja myös lopuksi, se muuttaa ajattelua. Kun joku kysyy kysymyksen ei
vain löytääkseen vastauksen kysymykseensä, löytääkseen ratkaisun pulmaan, vaan
seuratakseen kysymystä, elääkseen kysymyksen kanssa, hän tekee niin joko
tehdäkseen kysymyksestä pysyvän tai heittääkseen sen pois, hyljätäkseen sen
turhana. Filosofoimisen seuraus, muutos ajattelussa, voi olla – ja on erittäin
monta kertaa – että tajuaa jonkun ongelman olevan pseudo-ongelma. Tässä jo
näemme ja arvaamme, että vaikkei filosofia ole tiede, siinäkin voi olla mukana
metodi. Tarvitaan menetelmällisyyttä, jotta onnistuu erottamaan todellisen
ongelman ja pseudo-ongelman.
Mutta miksi muuttaa ajatteluaan, miksi pyrkiä ajattelemaan
toisin? Yksi aika yksinkertainen syy on se, että kohtaamme tilanteita, jossa
vanha ajattelumme ei toimi. Joudumme kyseenalaistamaan, problematisoimaan
uudella tavalla, jotta voisimme muuttaa tilannetta, voimasuhteita. Myönnän
olevani laiska, mutta jos on pakko, on pakko.
Filosofia motivoi siis halu muutokseen. Siksi
hänen tarvitsee tarttua sellaisiin ongelmiin, jotka koskevat häntä ja omaan
aikaansa. Hänen täytyy ottaa tehtäväkseen todelliset kahleet, ei vain
abstrakteja ongelmia, ei vain akateemisia ongelmia. Filosofi voi olla oppinut
ja hän voi tarvita oppineisuutta, mutta hänen kysymyksensä on muutakin.
Ollakseen filosofi hän kysyy muutakin kuin mitä Platon todellisuudessa
ajatteli.
On monenlaista rationaalisuutta, järjenkäyttöä,
ajattelua. Miksi sen pitäisi olla filosofiaa? Eikö taloustiede ole
merkityksellisempi? Nimenomaan siksi tarvitsemme filosofiaa, että se on
meditatiivista. Se ei pyri muuttamaan tilannetta soveltaen jotain oikeaa
tietoa; se muuttaa tilannetta muuttamalla tekijää, osallistujaa. On selvää,
että maailmaa muutetaan aktiivisesti, tehokkaasti, käyttäen kemian ja biologian
suomaa tietoa. Filosofia vaikuttaa tehottomalta. Mutta sitä ei olla vielä
käytetty. Ei olla vielä kokeiltu, mitä se voisi merkitä. Filosofiaa ei olla
vielä keksitty.
Vaikka minä en ole keksinyt filosofian merkitystä
enkä voi selittää sen olemassaoloa, voin omalta kohdaltani –
tunnustuksellisesti, omaelämäkerrallisesti – sanoa jotain sen hyödyllisyydestä.
Filosofia on kettu: se liikkuu nopeasti ja kaikkialle. Jos olen jossain
tuskallisessa tilanteessa, aika vähän merkitsee mitä tiedän kemiasta tai
biologiasta. Mutta jos filosofia on antanut minulle aseen, mahdollisuuden
vaikuttaa itseeni, tilanne on toinen. Kun ihminen kuoli käsiini, minulla ei
ollut osaamista hänen auttamiseensa, mutta minulla yksi asia, filosofinen
asenne, joka auttaa: Älä kysy tyhmiä ”filosofisia” kysymyksiä, älä jossittele.
Filosofia voi varustaa, valmentaa, valmistaa meidät johonkin tilanteeseen tai
koettelemukseen. Tämäkin esimerkki kertoo, että se varustaa tehden meidät
kevyemmiksi; se riisuu jotain turhaa.
Päämäärä on siis,
että muuttuisin. En voi ehkä muuttua paremmaksi, mutta mahdollisesti
onnellisemmaksi. Tärkeintä on, että muuttuisin muuttuvaksi, tekisin muutoksen
mahdolliseksi – palauttaisin itseeni liikkuvuutta. Miksi siis puhua muille,
miksi puhua näistä omakohtaisista, itsen kanssa tehdyistä taisteluista?
Kuvittelen ja toivon, että siitä olisi hyötyä. Vaikka kukaan ei saa samaa
kokemusta, voi joku kuitenkin seurata kokemuksen jättämiä jälkiä, oppia niistä
– oppia ehkä kysymään...
AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 4.HUHTIKUUTA. RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERASSI KLO 13.30. AIHE: ESPANJALAISIA AIHEITA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti