Tiedostaminen ja tiedostamaton

(Pierre Bourdieu)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.

Nämä ovat antifreudilaisia pintaan kiinnittyneen huomioita, ei muuta. Tietenkin tiedostamaton on olemassa, mutta se ei ole välttämättä sellainen kuin miksi psykoanalyysi sen on hahmottanut. Tietenkin tiedostamattoman käsite oli olemassa ennen Freudia, mutta ”todelliseen” tiedostamattomaan emme pääse käsiksi palaamalla aikaisempaan aikaan, vanhempaan ajatteluun.

Mikä on tiedon tai tiedostamisen suhde tiedostamattomaan? Mitä on tiedostamaton, miten se vaikuttaa? Tieto vaikuttaa monesti paljon enemmän kuin tietämättömyys. Kun eurooppalaiset eivät vielä tienneet, että Amerikka oli olemassa, tämä tietämättömyys ei vaikuttanut läheskään niin paljon kuin tieto sen olemassaolosta (se vaikutti monella tavalla). Tietämättömyys ei ole silti sama asia kuin tiedostamaton. Tiedostamaton on jotain muuta; se on nimenomaan jotain, jonka ajatellaan vaikuttavan tavalla tai toisella.

Freudilainen ja yleensä psykologinenkin käsitys on, että tiedostamaton on ainakin osaltaan jotain, joka syntyy torjunnasta. Silloin kun se syntyy torjunnasta, se usein silti ilmenee: se tulee esiin oireina, esimerkiksi neurooseina. Mutta voisimme silti kuvitella, että on toisenlaista tiedostamatonta, joka ei liity torjumiseen, unohtamiseen, traumaattisiin kokemuksiin ja superegon tyrannimaiseen vaikutukseen. Voi olla, että on asioita, joita emme tiedosta, koska ne ovat niin lähellä, koska ne ovat niin tuttuja, niin näkyviä, liian toistuvia. Silloin tiedostamaton ei välttämättä ole syvyys meissä, vaan sokeutta kategorioidemme, rituaaliemme ja käytäntöjemme edessä. Jotain tällaista tarkoitti Pierre Bourdieu, joka kirjoitti: ”Tiedostamaton on historia: kollektiivinen historia, joka synnytti ajattelumme kategoriat, ja yksilöllinen historia, jonka kautta ne on meihin kaiverrettu.”

Bourdieun määritelmä on mielenkiintoinen. Ehkä meidän ei tarvitse mennä psykoanalyysiin tai muuhun terapiaan, vaan tehdä jotain ihan muuta. Kaiken, jota emme tiedosta, ei tarvitse tulla tiedostetuksi. Emme esimerkiksi tiedosta – varsinkaan koko ajan – omaa ruoansulatustamme. Silti ruoansulatus on osa tiedostamatonta – jotakin joka vaikuttaa. Bourdieun määritelmä nostaa esiin kysymyksen, miksi ja miten meidän pitäisi tiedostaa tiedostamaton, joka on historia.

Nähdäkseni tiedostamattomalla, ajattelumme katergorioilla, on meihin ainakin kahdenlaisia vaikutuksia. Pysyessäni tiedostamattomana kategorian historiasta, minun on helppo käyttää kategoriaa, minun on helppo jatkaa puhumista ja luokittelua: en näe mitään ongelmaa. Tässä mielessä voisi sanoa – jos haluamme että elämä on helppoa – että ei kannata yrittää tiedostaa. Jos tiedostan, teen asioita vaikeammiksi, en ehkä enää tiedä mitä sanoa, mitä ajatella, mitä tehdä. Toisaalta tiedostamattoman pysyminen tiedostamattomana vaikuttaa niin, ettei sanat ja elämäni ole kokonaan omissa käsissäni. Pysyn historian ansassa, toistan esi-isiemme sanoja ja reaktioita. Minä en siis hallitse itseäni, olen muiden, usein kuolleiden ohjauksessa. Tämä voisi olla jo aika vakava syy tehdä jotain, yrittää tarttua siihen minkä edessä olemme sokeita.

Jos tiedostamaton ajatellaan ajattelumme kategorioiden historiaksi, joudumme tutkimaan historiaa, kategorioita ja käsitteitä sekä niihin liittyviä haluja tai tahtoa. Itsensä hallitseminen, tietynasteisen autonomian saavuttaminen, kiinnittyy oman historiamme hallitsemiseen.

Kaikki ajattelumme kategorioiden historia ei tule koskaa tietostetuksi, se on varma. Yritys olisi varmasti epätoivoinen, todennäköisesti myös turha. Me voimme asettaa itselle ohjenuoran, reseptin, joka rajoittaa työtä. Se mikä ajassamme, ympäristössämme, kulttuurissamme ei tunnu toimivan – se mikä aiheuttaa tuskaa – voi olla lähtökohta kysymykselle, jota alamme seuraamaan.

Ottakaamme esimerkki käsitteestä, jonka historia ei ole meidän hallussamme – ja joka saattaa aiheuttaa tuskallisia vaikutuksia: tiedostamaton. Mitä tekee psykoanalyytikko omalla tiedostamattoman käsitteellään paitsi ”parantaa”? Hän luo sen avulla tilanteen, jossa potilas on riippuvainen hänestä, tulkitsijasta. Levitessään kulttuuriin, massoihin, se antaa kauhean aseen kenelle tahansa. Aina voi sanoa toiselle: ”Sinulla on tiedostamattomia vaikuttimia...”

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 28.MAALISKUUTA. RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERASSA KLO 13.30. AIHE: "PRECARITY": JOUSTAVUUS JA EPÄVARMAT TYÖSUHTEET.

(SEURAAVALLA VIIKOLLA (VIIKKO 14) 4.HUHTIKUUTA "ESPANJALAISIA AIHEITA".)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila