Ekonomian tarina

(Jean-Jacques Rousseau)

Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla. (Torstai jää pois)

Ekonomia tulee sanoista oikos (talo) ja nomos (laki); oikonomos merkitsi antiikin Kreikassa talon ohjaamista, hoitamista, hallitsemista (karjan, vaimon, lasten jne.). Jean-Jacques Rousseau (1712-1778) tiesi tämän kirjoittaessaan kuuluisan artikkelinsa Sur l´économie politique (1755). Hän kirjoitti, että sana merkitsi alunperin talon harkitsevaista hallitsemista koko perheen edun mukaisesti. Rousseaun kysymys oli, miten tämä harkitsevainen hallitseminen voitaisiin tuoda laajemmalle, valtiolliselle tasolle koskemaan asukkaita, heidän kaikien käytöstä, vaurautta. Se mikä on nykyisen niin sanotun taloustieteen lähtökohta – économie politique, political economy – ei ollut oppiaine; se oli hallitsemista, ohjaamista; se oli hallitsemisen malli.

F.Quesnay, toinen 1700-luvun ajattelija, kirurgi ja fysiokraatti, käytti ilmaisua ”ekonominen hallitus”, joka saattaa vaikuttaa oudolta, jos ekonomia jo sinänsä ymmärrettiin hallitsemiseksi. Sana alkaa saamaan nykyaikaisemman merkityksen. Se merkitsee enemmänkin hallitsemisen kohdetta, aluetta, johon tulee vaikuttaa.

Ennen kuin taloustieteestä tuli niin merkittävä rationaalisuuden muoto yhteiskunnallisessa elämässä, ennen kuin politiikasta tuli ennen kaikkea talouspolitiikkaa, ekonomia oli hallitsemisen tapa, joka pyrittiin tuomaan valtiolliselle tasolle ja taloudesta pyrittiin tekemään hallinnoimisen, hallitsemisen ja ohjauksen kohde. Taloustieteen asema ja rooli ei siis ole seurausta tieteilijöiden menestyksellisestä toiminnasta eikä se ole mitään luonnollista kehitystä. Tämän aseman kehittyminen, tämän roolin saaminen on kulturaalinen tapahtuma: tietyn ajatuksen ja rationaalisuuden muodon tuomista poliittiseen elämään.

Tällä merkittävällä tapahtumalla on ollut monenlaisia seurauksia. Se merkitsi 1800-luvulla ja vieläkin sitä, että meihin kohdistuvan vallankäytön kritiikin täytyy tarttua kysymykseen sitä ohjaavasta, sen käyttämästä rationaalisuuden muodosta. Antiikin filosofiaan erikoistunut filosofi Karl Marx oli yksi, joka tajusi tämän ja teki filosofiastaan poliittisen ekonomian kritiikkiä. Jälkeenpäin, pitkän matkan päästä katsottuna, on ironista, että yksi säilyneimmistä luomuksista hänen ajattelussaan on lisäarvon käsite, joka on yhä taloustietelijöiden välineitä, heidän keskeisiä termejään.

Monet ovat esittäneet vahvoja, perusteltuja epäilyjä siitä, onko taloustiede tiede. Minua ei kiinnosta nyt kuitenkaan sen asema tieteiden joukossa tai tieto-opilliset kysymykset, vaan taloustieteen asema maailmassa, yhteiskunnassa. Se ei ehkä ole tiede, mutta se on erittäin vaikuttava tekijä, yksi dominoivimmista ajattelun muodoista.

Vaikutus ilmenee monella tavalla ja monella tasolla. Ekonomit ovat poliittisessa elämässä ison roolin saaneiden niin sanottujen asiantuntijoiden joukossa kaikkein eniten kysyttyjä, eniten käytettyjä. Toinen, vähän näkymättömämpi vaikutus on se, että toiset kysymykset ja toiset ajattelun muodot, taloudellisen ajattelun ulkopuoliset argumentit on monesti syrjäytetty. Tähän liittyy esimerkiksi ympäristökysymysten hidas tuleminen poliittisen keskustelun aiheeksi.

Taloudellinen ajattelu, ekonominen järki, vaikuttaa myös yksilöiden jokapäiväiseen ajatteluun ja toimintaan. Jotkut tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota (mm. Alain Petersen ja Iain Wilkinson) siihen miten uhka, vaara (risk) ovat muodostuneet osaksi kulttuuriamme. Taloudellinen ajattelu on kalkylointia, joka mittaa vaaroja, tuo niitä esiin: aina on olemassa työttömyyden uhka, köyhyyden uhka jne. Tämä uhkien, vaarojen, pelkojen maailma, lisää myös yhteiskunnan medikalisoitumista. Sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa että yksilöiden toiminnassa kiinnitetään huomiota siihen mikä on riskikäyttäytymistä, mikä on terveellistä tai epäterveellistä. Terve on potentiaalisesti sairas. Se joka ei pelkää, on moraaliton. On mentävä tarkistuksiin ja ohjattava toimintaansa niin, että se on sekä oman talouden kannalta hyödyllistä että kansantalouden kannalta edullista. Käyttääkseni Francesco Paolo Adornon ilmaisua: Ehkä taloustiede ja lääketiede ovat naimisissa.

Pääsimme eroon papeista. Nyt meillä on oman elämämme tulo- ja menoarvio sekä Lääkärikirja. Ekonomian tarina on lyhyt, mutta syvällepureutuva. On syytä pohtia, millaista järkeä käytämme ja millaisen hinnan maksamme sen käytöstä.

AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA 11.HUHTIKUUTA. PAIKKA: RAVINTOLA KUKKO, SAUNAN TERRASSI. AIKA KLO 13.30. AIHE: KEMIALLISET ASEET JA MUUTA TOTAALISTA SOTAA (ehkä myös jokin toinen aihe)

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila