(Caravaggio: Pyhän Pietarin epäusko)
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Filosofiakahvilan paikka Fuengirolassa tiistaina (klo 11.15) Los Bolichesin kaupungintalon kahvila, torstaina (klo 16.00) La Carihuela Chica "Rafaelin aukiolla", Torre del Marissa keskiviikkona (klo 11.00) Con Corazonmari El Copo -kadulla.
Uskovaiset puhuvat tiedeuskosta ja tieteisuskovaisuudesta, mutta eivät aina tiedä, mitä se on, uskovat vaan. Yleensä tiedeuskolla, skientismillä, tarkoitetaan käsitystä, että ainoa oikea tieto on tieteellistä. Näin väljästi käsitettynä tiedeusko on virheellinen käsitys, mutta uskovainen lisää siihen oman virheensä: sen että hänen uskonsa pääsee johonkin oikeaan totuuteen.
Todellisuudessa kun arvostellaan ns. skientismiä,
puhutaan monenlaisista erilaisista asioista. Skientismi voi merkitä joissakin
puheissa esimerkiksi sitä, että korostetaan luonnontieteiden merkitystä. On
jopa sellaisia käsityksiä – ihan oikeasti – että luonnontiede, biologia, voi
korvata filosofian, etiikan. Tietenkin tiedeuskoa on helppo arvostella, muun
muassa siksi, ettei tätä käsitystä voi tieteellisesti perustella ja siksi, että
siihen liittyy filosofisesti ongelmallisia oletuksia.
Tarkoitukseni ei silti
ole nyt arvostella tiedeuskoa, vaan itse sanaa, sen käyttöä. Tässä yhdyssanassa tiedeusko paljon
ongelmallisempi sana kuin tiede on usko. Mitä on usko? Uskoakseni tiedemies,
joka on tässä tapauksessa skientisti, sanoisi: Se on käsitys, että tuo tai tämä
asia on olemassa, vaikkei sitä olla todistettu. Tämä on mielestäni
ongelmallinen tai ainakin puutteellinen käsitys uskosta, sillä uskominen on
paljon kompleksisempi ilmiö. Uskovainen vain harvoin sanoo pelkästään: Jumala
on. Se olisikin aika kaunista. Hän liittää jumalaansa ominaisuuksia. Hän luottaa jumalaan. Luottamatta
etymologiaan sanoisin, että usko (credo)
on luottamusta.
Jos usko on luottamusta, mitä olisi usko,
luottamus, tieteeseen? Voiko sitä olla olemassa, todellisesti, tiedemiesten
keskuudessa? Tieteentekijä voi luottaa omiin menetelmiinsä, luottaa johonkin
tutkimuksen tuomaan tietoon. Tietenkin tieteentekijä, ihminen, on ihmisenä
puutteellinen, vajavainen ja heikko, mutta hän ei luota sokeasti. Hän tietää, että mittauksessa ollaan voitu tehdä virhe.
Lähtökohtaisesti ero uskon ja tieteen välillä ei
ole siinä, mikä erottaa uskon ja tiedon, vaan siinä, mikä ero on hypoteesin ja
uskon välillä. Voimme olettaa, että on Jumala. Uskovainen uskoo, että se on.
Tiedemies haluaa tarkistaa. Tässä paljastamme vielä suuremman eron, tuomme
esiin olennaisen asian: Todellisuudessa kukaan tiedemies ei halua tarkistaa,
onko Jumala olemassa, sillä oletus Jumalan olemassaolosta on turha ja mahdoton
hypoteesi minkä tahansa tieteen sisällä (teologia ei ole tiede). Näin oletan.
Vaikka joskus olisikin siis oikeutettua puhua
tiedemaailman liiallisesta luottamuksesta tieteeseen, siihen että vain tiede
löytää oikean ja olennaisen tiedon, tieteen arvosteleminen skientismistä ei ole
kovin tehokas tapa arvostella tiedettä. Monesti kohtaamme paljon vakavampia ja
vaikeampia ongelmia, kun ei ole kyse enää pelkästään jonkun tieteen sisäisestä
logiikasta tai tieteentekijöiden henkilökohtaisesta uskosta tai epäilystä.
Yhteiskunta haluaa rahoittaa tietynlaista tutkimusta, marginalisoida jotain
muuta. Tästä seuraa kahdenlaisia vaikeuksia. Toisaalta tiedettä ei voida
harjoittaa niin vapaasti, autonomisesti, kuin pitäisi. Yhteiskunnan arvojen vaikutus
voi tehdä myös sellaisen vääristävän vaikutuksen, ettei meillä ole pääsyä
tärkeään tietoon. Yhteiskunnassa vallitsevat arvot, käsitykset ja ennakkoluulot
vaikuttavat tieteisiin myös suoranaisen moralismin tai normatiivisten säädösten
kautta. Toisin sanoen tiede ei koskaan pelkästään itse säätele itseään, omaa
suuntaansa.
Mutta yhteiskunta, kulttuuri, poliittiset
päättäjät ja painostusryhmät eivät vain rajoita – oikeutetusti tai vähemmän
oikeutetusti – tieteen harjoittamista. Ongelma on myös, että tieteille
heitetään koko ajan tehtäviä, siltä odotetaan
asioita. Joskus se skientismi elää ja voi hyvin laboratorioiden ulkopuolella,
yhteiskunnassa. Mielenkiintoinen kysymys tieteestä ei ole siis pelkästään
tieto-opillinen eikä se koske vain tiedemiesten uskomuksia tai oletuksia. Olisi
muotoiltava kysymys ympäristöstä, jossa tiedettä harjoitetaan.
Tiede ei tule ratkaisemaan kaikkia ongelmia.
Kaikki todellinen, osuva, tieto ei ole tieteellistä. Usko tulee
tulevaisuudessakin aiheuttamaan monia ongelmia, monia murhia. Huomautan silti,
että usko tieteeseen tieteentekemisen
maailmassa on aina vain suhteellista. Monta kertaa ongelma on, että me kaikki
luotamme liikaa tietoon, siihen että tieto ratkaisee ongelman. Mutta
muistettava on: myöskään tiedottomuus ei auta...
(Ajankohtaista asiaa -kahvila 7.helmikuuta paikassa Ravintola Kukko,Avenida de los Boliches 4 Klo 13.30. Aiheena geopolitiikka, esimerkkinä Turkki)
(Ajankohtaista asiaa -kahvila 7.helmikuuta paikassa Ravintola Kukko,Avenida de los Boliches 4 Klo 13.30. Aiheena geopolitiikka, esimerkkinä Turkki)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti