Gaston Bachelard
paikka Con Corazónmari, C/El Copo, klo 11.00
Joskus esimerkiksi fyysikot sanovat täysin perustellusti, ettei tieteenfilosofian lukemisesta ole mitään hyötyä tieteentekijöille. Myöskään tämän sanomisesta ei ole mitään hyötyä kovin monille. Lause on turhaa polemiikkia. Osasyy huomautukseen voi olla virheellinen käsitys tieteenfilosofian roolista ja tehtävästä.
Ainoastaan huonot filosofit neuvovat tieteentekijöitä. Tieteenfilosofian
tehtävä ei ole opastaa tiedemiestä oikeaan tietoon tai totuuteen. Se ei laadi
lakia tieteelle. Jos siihen sisältyy opetus ja mahdollisuus, se on tämä:
Filosofia pitää auki uudenlaisten problematisointien mahdollisuuden. Filosofia
ei neuvo tiedettä. Se kysyy siltä: ”Mihin olet menossa?”
On ymmärrettävää, että tämän päivän filosofi kysyy jotakin tieteestä ja
esittää kysymyksiä tieteentekijöille. Tiede ja tekniikka ovat osa elämäämme –
isosti. Tieteen olemusta pohtiva ihmettelee, mitä on tiede. Hän ihmettelee
sitä, koska tieteentekijät eivät vastaa.
Jos kukaan muu kuin ammattifilosofi ei lue filosofin teoksia ja
artikkeleita, se ei johdu pelkästään siitä, että hänen työnsä ei hyödytä.
Osaltaan siihen vaikuttaa filosofisen kulttuurin puute, kyvyttömyys saada irti
filosofiasta. Osaltaan siihen vaikuttaa pelokkuus. Monet tietävät
vaistomaisesti, ettei filosofia vain auta ajattelemaan; se häiritsee
ajatustottumuksia.
En harjoita tiedettä enkä ammattimaisesti myöskään tieteenfilosofiaa. Silti
sen lukeminen voi olla hedelmällistä. Otan esimerkiksi Gaston Bachelardin ja hänen tieteen
filosofiansa, erityisesti yhden käsitteen: epistelemologisen esteen (obstacle épistémologique).
Pinnallisesti katsottuna kyse oli vain psykologisista piirteistä, jotka
haittaavat tai estävät pääsyä tieteelliseen tietoon tai kykyä omaksua tieteen
uusia, vallankumouksellisia käsitteitä. Käsite antoi mahdollisuuden kirjoittaa
uudenlaista tieteenhistoriaa. Hän ei nähnyt vain kumulatiivisuutta tai tasaista
etenemistä; hän näki vallankumouksia ja halkeamia. Käsite mahdollisti myös
uudenlaisen huomion tieteelliseen henkeen (l´esprit
scientifique). Tieteellisen hengen täytyy voittaa este itsessään. Este on
eräänlainen vaisto, pyrkimys säilyttää valmis ajatus, halu vastauksiin ja
kysymysten vierastaminen.
Epistelemologinen este on tietyssä määrin sukua Francis Baconin idolille. Baconilla
oli teoria idoleista, huonoista ajatustottumuksista. Idoli, aavekuva, saa
ihmisen erehtymään. Hän luetteli neljä erilaista idolityyppiä: suvun
idolit (ihmislajin ominaisuuksista juontuvat virhekäsitykset), luolan idolit
(yksilön subjektiivisesta näkökulmasta juontuvat virhekäsitykset), torin idolit
(kielen käytöstä johtuvat virhekäsitykset) ja teatterin idolit (auktoriteettien
iskostamat harhaluulot). Bachleardin
ajattelussa epistemologiset esteet pakottavat työhön itsensä kanssa. Huomion
kiinnittäminen tieteellisen henkeen, eetokseen, johtaa erityiseen asenteeseen
ja eleeseen suhteessa tieteeseen. Kyse on enemmän inspiroimisesta kuin
lamaannuttavasta tuomitsemisesta. Bachelardin ele on kutsu uusiin
mahdollisuuksiin, yritys pitää kysymys hengissä: ”Entä jos...”
Bachelardin ajattelussa kuvitelma filosofista
neuvomassa tieteentekijää on kuollut jo alussa. Hänen teksteissään filosofin
hahmo, hyvin karikatyyrimäinen, on usein pysähtynyt hahmo: joku joka vielä
uskoo metodiinsa ja sen pysyvyyteen. Filosofi on ihminen luolassaan. Fyysikko sen
sijaan on uudistanut järkensä ja uusiutunut itse. Bachelard pyrki pikemminkin
häiritsemään filosofeja kuin neuvomaan fyysikkoja.
Gaston Bachelard sanoi Tulen psykonalyysi –nimisen kirjan
johdannossa, että on hävitettävä vakaumukset ja totutut tavat. Hän sanoi tätä
kritiikin harjoittamista itselleen nauramiseksi. Miksi lukea
tieteenfilosofiaa? Jotta kykenisi suurempaan vapauteen, jotta kehittäisi
itsessään jotain, jotta tekisi älystään purevamman...
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti