Selkeys

Tämä on filosofiakahvilan aiheena Torre del Marissa 26.9. Con Corazónmari, C/El Copo, klo 11.00

Kieli voi olla selkeää tai hämärää. Selkeys on kielellistä, mutta se on enemmän: se on ongelman nostamista esiin. Siihen liittyvä etiikka ei ole puheen etiikkaa, ainakaan pelkästään.

Joskus on tärkeää nostaa esiin ongelma. Joskus tapahtuu, etteivät asiat enää ole samalla tavalla, kun se on nostettu esiin. Sanoessamme selkeyden kytkeytyvän kysymykseen ongelmasta on huomattava, että annamme yksinkertaistavan kuvan puheen näyttämöstä. Kun filosofi (esimerkiksi filosofi) puhuu ja yrittää olla selkeä, hän tekee muutakin kuin nostaa esiin ongelman. Hän luo erityisen suhteen toiseen.

Filosofiset tekstit ovat usein vaikeita, koska niissä käytetään teknisiä termejä. Se ei tee niistä hämäriä. Ainakin parhaimmillaan ne tuovat selkeyttä. Sanat arkikäytössä ovat hämäriä. Ne ovat kaikkien suussa; niissä on kaikkien sylkeä ja monesta lähteestä tulevia sivumerkityksiä. Tekninen termi rajoittaa ja puhdistaa kieltä. Toisinaan teknisyys hämärtää . Kieli voi olla näennäisen selkeää, ja teknisyys voi lisätä puheen hämäryyttä ja sen hermeettisyyttä. Filosofiasta on varmaankin helppo löytää esimerkkejä. Joku on sanonut pahasti esimerkiksi Descartesista.

Selkeys ei poista väärinymmärtämisen mahdollisuutta. Selkeys on vaarallista peliä. Jos joku nostaa esiin ongelman, hän saa todennäköisesti vastustajia, vihollisiakin. Seuraan liittyy joukko akateemikkoja. He kommentoivat ja selittävät, mutta saattavat tehdä hämäräksi, koska ongelma unohtuu.

Ollakseen selkeä on huolehdittava kielestä ja on nostettava esiin ongelma. Eikä tämäkään vielä riitä. Selkeys ei ole vain sanoissa; se on suhteessa. Ollessamme selkeitä olemme sitä, jotta toinen voi vapaasti tutkia ja punnita sanomaamme. Toinen on minulle vapaa, itsenäinen olento.

Tosiasia on, että suhteet ovat usein huonoja. Huono suhde voi saada monenlaisia muotoja, monenlaisia ilmentymistapoja. Luonnosmainesti voisi puhua kahdesta yleisestä, liian yleisestä, muodosta. Toiseen voi suhtautua kuin alaikäiseen. Silloin puhe voi olla näennäisen selkeää, mutta puhuja ottaa maailmaa tulkitsevan mestarin roolin.  Toinen näennäisen selkeyden muoto on ohjelman tarjoaminen. Toiselle annetaan valmis vastaus, ohjelma tai säännöstö. Hän ei voi itse valita; hän tottelee. Selkeys on näissä tapauksissa näennäistä, koska jotakin salataan. Puhujalla on kortteja hihassaan. Jotta todella olisin selkeä, minulla on oltava toisenlainen etiikka.

Kun katsomme näennäisen selkeyden muotoja suhteina, näemme niiden olevan vallankäyttöä, joka voi johtaa mielivaltaan. Puhuja voi tehdä itsestään ainoan totuuden haltijan (oppimestarin) tai hän voi vastauksen antaja (ohjelman tekijä). Joskus vaaditaan vastauksia, jopa ohjelmia. Kun filosofilta vaaditaan vastauksia tai ohjelmaa, häntä pyydetään luopumaan selkeydestä – sellaisesta suhteesta toiseen, joka antaa toiselle vapauden.

Selkeys on siis enemmän kuin kirkkautta kielessä. Se on enemmän kuin ongelman nostaminen esiin. Sitä ei takaa puhujan vilpitön pyrkimys selkeyteen sanan tavanomaisessa mielessä. Tarvitaan eettistä periaatetta. Eikä periaatekaan voi olla tae. Ainoastaan käytäntö, selkeyden harjoittaminen takaa sen. Olemme hämäryyden despotismia vastaan vain, jos kykenemme selkeyteen. Kykenemme selkeyteen vain, jos emme tee toisesta riippuvaista. Emme tee toisesta riippuvaista, jos lakkaamme olemasta mestareita.  

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila