Todellisuus filosofiassa

Jules Bastien-Lepage: Diogenes

Filosofiakahvila keskiviikkoisin Con Corazónmari, C/El Copo, Torre del Mar klo 11.00, torstaisin La Carihuela Chica, Rafaelin aukio, Fuengirola klo 16.00

TIISTAISIN EI OLE! (ainakaan vielä)

Mitä on todellisuus filosofiassa? Onko tämä edes hyvä kysymys? Joskus näyttää siltä, että filosofinen teksti kuvaa todellisuutta tai kysyy jotain todellisuudesta. Ainakin jollain tasolla Sokrateen kysymykset kiinnittyvät todellisuuteen, kun hän kysyy, mitä on tämä tai tuo. Nämä kysymykset eivät ole silti kokonaan tiedollisia; niitä ei synnytä tiedollinen uteliaisuus. Tarkoitus oli kehittää kuulijan sielua. Tämän kasvatustyön päämäärä oli sekä eettinen että poliittinen. Kun Immanuel Kant viimeisissä kirjoituksissaan kysyi, onko olemassa edistystä (ihmiselle), hän kiinnitti kysymyksen todellisuuteen; hän yritti nähdä, oliko edistyksestä löydettävissä merkkejä todellisuudessa, jossain tapahtumassa. Tässäkään motivaatiota ei voi kuvata pelkästään tiedolliseksi.

Voisimme puhua filosofisen puheen monitasoisuudesta tai kolmiulotteisuudesta. Tiedollisen kysymyksen rinnalla, sen sisällä, on eettinen ja poliittinen aspekti. Emme silti osaisi vastata, mitä todellisuus on filosofiassa. Osaisimme sanoa vain, että tilanne on erilainen kuin tieteessä. Kolmiulotteisuuden mainitseminen ei ole silti turhaa. Se antaa vihjeitä siitä, että kysymys on muotoiltu huonosti ja epätarkasti.

Kun filosofi on kiinnostunut kaupungin ongelmasta, politiikasta, hän ei tyydy sanaan (logos). Hänen täytyy osallistua. Filosofilla on tunne, että pitää olla muutakin kuin sanoja: täytyy olla tekoja (ergon). Ehkä ei ole syytä kysyä, mitä todellisuus on filosofialle. Voisimme kysyä, mikä on filosofian todellisuus, mitä on filosofisen sanomisen todellisuus. Silloin ei ole kyse siitä todellisesta, mihin filosofia on suhteessa. Kyse ei ole siitä, mitä on se todellinen maailmassa, johon viitaten voimme sanoa, onko filosofin puhe totta vai ei.

Miten filosofia ei olisi turhaa ja tyhjää puhetta? Jotta filosofia ei olisi tyhjää ja se olisi todellista, se on muutakin kuin puhetta. Todellisuus on koe, jolle se alistuu tullakseen todelliseksi. Platonin kuuluisassa seitsemännessä kirjeessä tämä todellisuus, koe, on siinä, että filosofi kohdistaa puheensa vallanpitäjälle.

Ehkä kysymys voisi olla, miten filosofiasta tulee todellista, miten se kaivertuu todellisuuteen. Todellisuutta ei vain tutkita. Sitä muutetaan, ainakin jos filosofia on todellista. Filosofia ei vain puhu opittuja asioita tai viisauksia; se on työtä, harjoitusta. Vain askeesin, harjoituksen, kautta se tulee todelliseksi ja vaikuttaa todellisuuteen.

Kun Platon puhuu vallanpitäjälle, hän ei sano totuutta kaupungista ja perustuslaista. Hän yrittää vaikuttaa vallanpitäjän olemisen tapaan ja siihen voi vaikuttaa vain harjoituksen avulla. Harjoituksen avulla hän yrittää näyttää tyrannille, mikä filosofian  to pragma auto (”asia sinänsä”, se mihin sana viittaa, cosa en sí, lo real/the real). Filosofian pragma on pragmata, erilaiset käytännöt ja harjoitukset. Tällainen näkemys filosofiasta ei ole kokonaan kadonnut. Wittgenstein ajatteli, että filosofi on kuin arkkitehti: hän työskentelee itsensä kanssa, omien tulkintojensa kanssa.

Näiden harjoitusten tarkoitus on, että ihminen vaikuttaa itseensä. Tämä on johtanut siihen, että filosofinen teksti voi olla meditaatiota, vaikka sen yhdellä tasolla yrittäisikin demonstroida jotain.  Filosofinen ajattelu muuttaa ensin ajattelijaa itseään ja vaikuttaa sitä kautta todellisuuteen.

Kun puhumme todellisuudesta filosofiassa, eteemme tulee siis idea kokeesta. Tieteentekijät tekevät kokeita saadakseen tietää jotain todellisuudesta. Filosofiassa todellisuus on koe. Se on jotain, joka on uskallettava kohdata.  Platon neuvoo kahdeksannessa kirjeessä syrakusalaisia, kun alue on jo ajautunut sisällissotaan. Hän ajattelee, että hänen neuvonsa, sanomansa totuus tulee todistetuksi, kun todellisuus osoittaa sen. Todellisuus todistaa, mutta vasta tulevaisuudessa, kun asukkaat ovat tehneet neuvosta totta.

Teckhne tou biou, elämisen taito, joka vaatii harjoitusta, merkitsi kerran kykyä vastaanottaa ja käsitellä tapahtumia, joita kohtaa elämässä. Todellisuus filosofiassa oli tulevia tapahtumia, jotka olivat ainakin potentiaalisesti koe ja koettelemus. Filosofiassa todellisuutta ei vain haluttua tuntea, vaan se haluttiin kestää.

P.S. Tässä muistiinpanossa on kahden muun aiheen alkio. On otettava aiheeksi filosofian ja politiikan suhde. Toinen aihe on tekniikat, joita filosofit (ja muut) ovat käyttäneet valmentautuakseen todellisuutta varten. Näitä aiheita tullaan ainakin sivuamaan tulevassa Filosofiset pidot II - tapahtumassa (Hämmennyksen filosofia, epävarmuuden etiikka)

SAM SANDQVIST LUENNOI TORRE DEL MARISSA (Con Corazónmari, C/El Copo)
AIHE: KASVUN RAJAT
AIKA: 20. LOKAKUUTA KLO 16.30

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila