William Hogarth: Moll dying of syphilis
AJANKOHTAISTA ASIAA -KAHVILA tiistaisin Trattoria Gio, Centro Finlandia klo 14.15
Älkäämme eristäkö sanaa ”todellisuus”, vaan
katsokaamme sitä ympäristössä, jossa se liikkuu. Ymmärrämme kyllä, että
todellisuus on kaikkea mitä on tai on ollut, mutta se ei näyttäydy vain asioina
ja niiden tilana, jos lakkaamme lentelemästä sanan yläpuolella ja menemme
sisään ympäristöön –maisemiin, puheisiin. Yksinkertainen esimerkki voisi olla
filosofis-ekonomistinen puheympäristö. Joku sanoo ja on todella sanonut:
”Markkinat ovat todellisuus.” Tässä maisemassa todellisuus on muutakin kuin
asioiden tila, kaikki mitä on tai on ollut; se on testi, koe. Päätökset, ideat,
tuotteet ja ihmiset joutuvat markkinoiden, todellisuuden, testattavaksi.
Tällaisessa ympäristössä, puhemaisemassa, sana
”todellisuus” ei vain sano: ”Tällaista on.” Se operoi toisella tavalla. Se mikä
ei läpäise testiä, ei tarkalleen ottaen tule luokitelluksi
olemassaolemattomaksi, mutta sen merkitys on vähäisempi; se ei lakkaa
vaikuttamasta meihin, mutta se ei vaikuta ajatuksissa, päätöksissä. Kun
markkinat ovat todellisuus ja ne muodostavat testin, syntyy skeema, kaava, joka
määrittelee eron tärkeän ja vähemmän tärkeän välillä.
Tällä todellisuudella – sanaan kytkeytyvällä
skeemalla - on omat vartijansa, omat mestarinsa. Epäilemättä tarpeellinen
yritys rikkoa skeema, pyrkimys tuoda esiin toisia kysymyksiä ja ongelmia (esim.
ilmastonmuutos), kohtaa tämän todellisuuden lukijoiden, sen mestareiden,
vastustuksen. He sanovat: ”Voihan se olla ikävää, mutta todellisuus nyt vaan on
tällainen.”
Kun luemme 1700-luvun poliittisten ajattelijoiden
(ja ekonomien) kirjoituksia, sana ”todellisuus” tahtoo sanoa jotain: ei ole
vain tosiasioita, vaan myös mahdollisia asioita ja tapahtumia. Tässä
ympäristössä todellisuus näyttäytyy jonakin, joka pitää ottaa huomioon - mutta ei vain asioiden tila tai se mitä on,
vaan myös se mikä voisi olla. Näin
kehittyi pyrkimys ennakoida viljakadon tai kulkutaudin mahdollisuus.
Todellisuus oli jotain, joka ohjasi erilaisia laskelmia ja turvallisuustoimia.
Jotkut ovat huomanneet, että sanoilla voi tehdä
todelliseksi: sodan julistaminen käynnistää sen. Käytännön politiikassa ja
retoriikan harjoittamisessa tätä tehdään paljon ja tekemisen mahdollisuudet
eivät rajoitu julistuksiin. Aina ei ole kyse siitä, että tehdään todelliseksi, mutta puhe muuttaa todellisuutta, vaikuttaa
siihen. Jos kysymme ihmisiltä, valitsevatko he vihreän vain punaisen, he
ajattelevat näitä värejä, eivät muita. Kun he ajattelevat näitä kahta väriä,
näitä vaihtoehtoja, sitä voidaan käyttää sekä todellisuudesta muodostetun kuvan manipuloimiseen
että päätöksen ohjailuun.
Markkinat ovat todellisuus, pakollinen testi.
Todellisuus on jotain, joka pitää ottaa huomioon laskelmissa, turvallisuuden
suunnittelussa. Nämä ovat kaksi esimerkkiä siitä, miten todellisuuden käsite
toimii puheissa ja ajattelussa. Todellisuus ei ole vain tutkimuksen kohde. Se
on paljon hedelmällisempi silloin kun se on
määräys. Lisäksi edessämme on retoriikka (tai poliittinen puhe), joka
vääristää, jotta todellisuus ei näyttäytyisi koko rikkaudessaan tai jotta se
värittyisi tietyllä tavalla, jäsentyisi tietynlaiseksi ihmisten mielessä.
Todellisuus – se mikä on – ei saa
olla sellaisenaan: sitä tutkitaan, sitä muokataan, siihen liitetään
metafyysisiä oletuksia, siitä puhutaan välttämättömyytenä. Olen sanonut jo
kaiken olennaisen vuonna 2012: ”... meitä voisi auttaa Aristoteleeltä peräisin olevan
kontingenssin käsite. Kontingentti merkitsee sattumanvaraista. Jos jokin
tapahtuma tai prosessi on kontingentti, se ei ole välttämätön eikä mahdoton.
Toisin sanoen voi olla tai voisi olla olematta. Käsitettä on käytetty monin
tavoin, myös tekemään ero Jumalan todellisuuden ja ihmisen todellisuuden
välillä niin kuin Tuomas Akvinolaisen ajattelussa. Minua se auttaa näkemään konkreettisia
mahdollisuuksia ihmisen maailmassa. Välttämättömyys ei ole yksinkertaisesti
käsite, jonka avulla maailma tulkitaan tietynlaiseksi. Meille sanotaan, että
asiat ovat välttämättömiä, jotta olisimme tietyllä tavalla. Se ei ole vain
jokin neutraali modaliteetti, vaan väline, jonka avulla vaikutetaan siihen,
millainen on meidän modaliteettimme.”’
Kun ajattelu tarttuu
todellisuuteen, se ei vain yritä tietää tai ymmärtää; se pyrkii muuttamaan
todellisuutta. Jos kiinnitämme huomiota ajattelun tapaan problematisoida jokin
asia maailmassa, se ei tarkoita, että väittäisimme asian olevan jotain
epätodellista. Kulkutaudit ovat joskus hyvin todellisia, mutta niiden paikka ja
asema ajattelussa muuttavat jotain.
Vaikka ekonominen
rationaalisuus ja politiikka tähtäväävät muutokseen, molemmissa puhemaisemissa
sana todellisuus saa kohtalokkaan sivumaun; sana sanoo monta kertaa, ettei ole mahdollista. Sana todellisuus
kärsii arvonalennuksesta ja menettää sisältöään.
Jos ja kun sana
todellisuus huonontuu, kohtaamme petoksen ongelman. Se ei ole vain tiedollinen,
vaan myös poliittinen ja eettinen ongelma. Se on meidän ongelmamme nyt, tänään.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti