perjantai 12. helmikuuta 2021

Mielipide on passiivisuutta

 

Francis Bacon

Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä

pasifarm@yahoo.es

Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)

Tässä linkki tapaamiseen:


Tämä aiheena 19. helmikuuta:


Platonin teksteissä käytetään sanaa doxa, joka käännetään yleensä mielipiteeksi. Se oli perustelematon käsitys, joka siksi erotettiin tiedosta (episteme). Mielipiteitä oli kahdenlaisia: eikasia oli otaksuma tai arvaus, pistia puolestaan uskomus. Platonilta löytyy myös sana doxoforo, jolla hän viittasi sellaisiin yksilöihin, jotka pyrkivät vaikuttamaan tai nousemaan asemaan levittäen väärää tietoa.

Englannin sana opinion ei ole ehkä hyvä käännös sanalle, koska sen merkitys on laajempi – ainakin se oli sitä 1600-luvulla, kun Francis Bacon käytti sanaa esseessään Of Seditions. Kapinan tai kansankiihotuksen estämiseksi hallitsijan piti vaikuttaa ihmisten vatsaan ja mielipiteisiin (opinions). Sana tuntuu viittaavaan laajemmin siihen mitä ihmiset ajattelevat.

Sosiologi Pierre Bourdieu (1930-2002) otti sanan doxa uudelleen käyttöön teki siitä oman käsitteensä. Hän kehitteli erityistä teoriaa kentistä, sosiaalisten suhteiden verkostoista, jotka kehittivät toiminnan kautta. Doxa oli tässä yhteydessä mielipide, uskomus tai ideologia (Bourdieu vältteli sanaa ideologia), joka oli erottamattomasti toiminnassa mukana – jotain jota ei kyseenalaisteta. Se vaikuttaa esimerkiksi sillä tavalla, että ihminen hyväksyy asioita pitäen niitä luonnollisina tai itsestään selvinä.

Terry Eagletonin kanssa vuonna 1991 käymässään keskustelussa Bourdieu antaa myös toisenlaisen esimerkin doxan vaikutuksesta. Hän viittaa kyselyyn opiskelijoiden koulumenestyksestä. Jos oman alemman, syrjityn aseman, hyväksyy, uskoo omaan tyhmyyteensä. Bourdieu toteaa, etteivät dominoidut ihmiset hyväksy kaikkea, mutta he hyväksyvät enemmän kuin yleensä uskotaan. Tämä tekee doxasta oivallisesti mekanismin ja välineen hallita.

Pelkästään näiden erilaisten esimerkkien – Platonin, Baconin ja Bourdieu´n – avulla näemme, ettei mielipide, omaksuttu käsitys, ole viaton asia. Se voi olla pyrkyryyden väline, se voi olla tapa hillitä ihmisiä ja keino manipuloida ihmiset hyväksymään alisteinen asema. Se ei ole viatonta ja se voi aiheuttaa kärsimystä. Bourdieu puhuu sopeutumisen hinnasta. Ihminen voi sopeutua tai alistua, ja kärsimyksestä tulee hiljaista. Silloin voi se ilmetä itseen kohdistuvana vihana, itsensä rankaisemisena.

Kaikissa näissä esimerkkitapauksissa näemme, että ihminen on suhteessa toisiin, mahdollisesti dominoivaan pyrkiviin ihmisiin, mutta myös itseensä. Mielipide on tarkistamaton käsitys, sitä ei ole alistettu testiin. Se voi esiintyä myös itsestään selvänä, maailman luonnollisimpana käsityksenä, jota ei kyseenalaisteta.  Doxa on merkki laiskuudesta. Se voi johtaa tuskaa aiheuttavaan alistumiseen. Siinä alistutaan vallalle, jota ei voi kontrolloida. Mielipide on passiivisuutta. Näennäisesti paradoksaalinen seuraus on, että aktiiviselta vaikuttava ihminen, joka puhuu ja toimii, esittää mielipiteitä, voi olla orjamainen tai vähintäänkin passiivinen.

Olkaamme varovaisia myös silloin, kun joku on kiinnostunut mielipiteistämme, siitä mitä ajattelemme. George Canguilhem (1904-1995) muistutti tästä luennossaan Aivot ja ajattelu (1980). Canguilhem puhui unelmasta, johon  liittyy halu voida ennakoida ja korjata erilaiset häiriöt ja poikkeamat. Ne halutaan korjata tiettyjen parametrien mukaan, ja nämä parametrit sovitaan ja säädetään sen mukaan, miten meidän pitäisi ajatella, tuntea tai toimia.

Doxa toimii kahdella vaarallisella tavalla. Sillä on merkitystä meidän hallitsemisesta ja se tekee meistä ihan liian kiinnostavia vallanpitäjille. He haluavat tietää, mitä ajattelemme. He haluvat tietää sen enimmäkseen siksi, että haluavat korjata meitä. Toinen vaara piilee siinä, että se ilmenee itsestään selvyytenä; se on jotain kyseenalaistamatonta. Doxa meissä sanoo: ”Näin asiat nyt vaan ovat.”   

Jos mielipide on passiivisuutta ja laiskuutta suhteessa itseen, suhde omaan itseen on poliittinen kysymys. Tarvitsemme enemmän oman itsen politiikkaa kuin hermeneutiikkaa...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti