Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä
pasifarm@yahoo.es
Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)
Tässä linkki tapaamiseen:
Tämä aiheena 26. helmikuuta:
Lukekaamme
kansallissosialistien rotuoppia. Sen mukaan saksalaiset ovat arjalainen rotu,
joka on muiden yläpuolella oleva herrarotu. Kaikkein alimmat, esimerkiksi
juutalaiset ja romanit, määriteltiin elinkelvottomaksi elämäksi. Olemme
tottuneet ajattelemaan rasismin alistussuhteita tuottavaksi ajattelu-, puhe- ja
toimintatavaksi. Se kytkeytyy syrjintään ja väkivaltaan, joskus äärimmäiseen.
Kansallissosialistien puheiden – ja myöhempien vastaavanlaisten esitysten –
tutkaileminen tuo esiin myös sen, että rasismissa on toinen puoli: jokin ryhmä
nostetaan yläpuolelle ja etuoikeutettuun asemaan. Rasismi on halveksuntaa,
mutta se on toisaalta myös yläpuolelle asetetun ryhmän imartelua. Hitler
haukkui juutalaisia, mutta hän myös kehui ja ylisti saksalaisia.
En sano, että
imartelu on kokonaan unohdettu puoli rasismissa, mutta sen ainakin jossain
määrin se on laiminlyöty. Se avaisi mielenkiintoisia näkökulmia nykyisiin
tapahtumiin ja meidänkin päivinämme esitettyihin puheisiin.
Imartelu oli tärkeä
teema antiikin filosofiassa. Esimerkkejä löytyy Platonilta tai Plutarkhokselta.
Aihe oli poliittinen. Isokrateen puhe Rauhasta liittää imartelun demagogiaan.
Tekstin perusteella voi päätellä, ettei demagogia ollut vain kansankiihotusta
(tämä käännös tuo esiin vain tietyn piirteen). Demagogi on joku, joka puhuu
sitä mitä halutaan kuulla.
Imartelu ymmärrettiin
usein suoran tai vapaan puheen (parrhesia)
moraalisena vastustajana. Jälleen kerran Plutarkhos voisi olla esimerkki. Plutarkhoksella
on kirjoitus nimeltään Miten erottaa ystävä ja imartelijasta. Todellinen ystävä
ei imartele, vaan puhuu suoraan, hän puhuu totta, on parrhesian harjoittaja. Alemassa asemassa olevan ainoa tapa
vaikuttaa ylempään on puhe. Hän voi yrittää saada mitä haluaa imartelun avulla.
Rikas, enemmän valtaa omaava, ylempi saa kuulla olevansa rikkaampi tai
mahtavampi kuin onkaan. Imartelu estää häntä näkemästä itseään sellaisena kuin
hän on.
Tästä syystä
kreikkalaiset ajattelijat näkivät tässä ongelman, joka oli luonteeltaan
poliittinen. Yksivaltiaalla on imartelijoiden keskellä väärä kuva itsestään ja
tilanteesta, mistä syystä hänen on vaikea tehdä oikeita päätöksiä, hallita niin
kuin pitää. Imartelu on ongelma myös demokratiassa. Isokrateen mainittu teksti
viittaa tällaiseen tilanteeseen. Ihmiset ovat karkottaneet kokouksista ne,
jotka eivät puhu miellyttävällä tavalla, sano mitä halutaan kuulla.
Myös roomalaiset
olivat huolissaan imartelusta ja sen vaaroista. Teoksen Naturales questiones neljännen
kerran johdannossa Seneca puhuu tästä. Kirja on omistettu prokuraattorina
toimivalle ystävälle, Luciliukselle. Seneca luottaa ystävänsä hoitavan työn
hyvin, koska tällä on oikea suhde itseeensä – koska hän on kykeneväinen olemaan
yksin itsensä kanssa. Imartelun vaara piilee siinä, että ihmisellä (esimerkiksi
prokuraattorilla) on puutteellinen suhde omaan itseensä. Silloin hän voi tulla
riippuvaiseksi toisesta, erityisesti imartelijasta ja hänen puheistaan.
Emme helposti huomaa,
että Hitler tai joku muu yksinvaltias voi olla imartelija. Näemme helpommin
hänet imartelun kohteena, myös riippuvaisena imartelusta ja ihailusta. Kun
kuuntelemme massoja kiihdyttävää ja viihdyttävää puhetta, on ilmeistä, että
puhuja, populisti, tarvitsee massoja. Kun arvioimme tai analysoimme tilannetta
imartelun näkökulmasta, näemme, että puhuja tekee ihmiset riippuvaiseksi
itsestään.
Mitä ihmiset
kaipaavat, kun he kaipaavat johtajaa? Mitä he haluavat, kun haluavat isähahmoa?
He tahtovat, että joku sanoisi: ”Te olette hyviä, te olette parempia...”
Rasismissa ei ole kyse epätieteellisistä tai pseudotieteellisistä käsityksistä,
tuntemattoman pelosta, halusta löytää syntipukki. Se ei ole vain harmillinen
marginaalinen ilmiö. Se on erottamaton osa yhteiskunnallisia rakenteita,
sosiaalisia suhteita ja poliittisia strategioita. Se on erottamaton osa niitä,
mutta sen ei tarvitse olla välttämätöntä. Se ei olisi niin yleistä eikä se
olisi välttämätöntä, jos ihmiset osaisivat kasvattaa itseään elämään ilman
imartelua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti