Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä
pasifarm@yahoo.es
Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)
Tässä linkki tapaamiseen:
Tämä aiheena 5. maaliskuuta:
Filosofit ja muut
itsestään huolehtivat oliot, askeetikot, ovat monesti ymmärtäneet, että täytyy oppia pois. He ovat halunneet
oppia pois, päästä ulos opitusta. Se mistä on haluttu pois ja mikä on haluttu
riisua itsestä on ollut doxa, se on
voinut olla huonojen opettajien tai perheen vaikutus (teema oli läsnä Platonin
teksteissä ja oli keskeinen pyrkimys kyynikoilla) tai opittuja paheita.
Joskus filosofi ei
määrittele esteitä paheiksi, vaan tavanomaisiksi arvoiksi. Spinoza toteaa Ymmärryksen
parantamisesta (Tractatus de intellectus emendatione) alussa, että pyrkimyksessä pysyvään onneen ihmistä estävät sosiaalisen
maailman tavanomaiset arvot: rikkaudet, maine, aistilliset nautinnot. Nämä
mielessään ihmisen on vaikea ajatella mitään erilaista.
Näin filosofit ja
muut itsestään huolehtivat olennot tulevat vaarallisiksi. He murentavat jotain
ympärillään ja itsessään. Heitä sanotaan nyt radikaaleiksi, pettureiksi ja
punkkareiksi. Kun ajattelu on yritystä oppia pois, siitä on tullut kritiikkiä.
Käytännön tasolla, toiminnassa, se voi ilmetä alakulttuurina (hipit,
moottoripyöräjengit, down low) tai vastakulttuurina (boheemit, hipit, womyn’s
land). Ehkä se vaarallisimmallaan on todellista antikulttuuria: hyökkäystä kaanonia, konventioita, hyväksyttyjä
normeja vastaan (kyynikkokoulukunta, fransiskaanit, dadaismi, zen).
Kun opimme pois,
meistä tulee tyhjiä. Meistä tulee kevyitä. Projekti ei ole kuitenkaan kokonaan
negatiivinen. Me emme vain mene pois;
menemme jotain kohti. Lisäämme itseemme jotain, tavoittelemme jotain tilaa tai
parannusta. Esimerkiksi Spinoza ei tahtonut vain vetäytyä turhasta ja tyhjästä
sosiaalisesta elämästä ja sen keinotekoisista arvoista. Hän halusi jotain
muuta, josta hän käytti sanaa fortitudo.
Latinan sana merkitsi voimaa, lujuutta, pelkäämättömyyttä. Latinassa voima ja
rohkeus assosioituvat yhteen. Esim. adjektiivi fortis merkitsee sekä voimakasta että rohkeaa. Spinozan hyve oli
mielenlujuuttua ja rohkeutta, jopa pelottomuutta.
Spinoza käyttää sanaa
vain yhden kerran Etiikassa, mutta sillä on suuri merkitys. Fortitudo ei ole vain yksi hyve toisten
joukossa, vaan se on kaiken hyveellisyyden perusta; se on mukana kaikissa
hyveissä. Vaikka Spinoza oli erittäin intellektuaalinen ja ymmärrystä korostava
ajattelija, ymmärrys oli vain hyveellisyyden perusta, joka ei yksinään
riittänyt tekemään ihmisestä eettistä. Fortitudo
voidaan nähdä ihmisen sitoutumisena elää sen mukaan, mitä hänen oma
ymmärryksensä sanoo.
Fortitudo on selkeästi hyveisiin ja
etiikkaan liittyvä käsite, lähtökohtaisesti kaukana politiikasta. Teoksessa
Tractatus theologico-politicus Spinoza kirjoittaa: ”Animi enim libertas, seu fortitudo, privato virtus est; at imperii
virtus, securitas. ” (Hengen vapaus tai lujuus on yksityinen hyve; valtion
hyve on turvallisuus.) Tämän kohdan perusteella voi todeta, että eettinen ja
poliittinen ovat erillisiä ja näiden elämänalueiden hyveet ovat erilaisia. Monet
tulkitsijat ovat nähneet mielenlujuuden keskeisen roolin Spinozan poliittisessa
ajattelussa. Etiikan (Ethica, ordine geometrcio demonstrata) lukijat ymmärtävät
tämän hyvin. Spinozalle todellinen vapaus oli kyvykkyyttä. Sen vastakohta oli
orjuutta, kyvyttömyyttä tehdä. Todellinen vapaus, kyvykkyys, oli näin lähtökohtaisesti
poliittista vapautta ja se kytkeytyi voimallisesti lujuuteen (fortitudo).
Ajattelijat ja
poliittiset toimijat, jotka opettelevat pois, hylkäävät annetun ja perityn
maailmankuvan ja normiston, saattavat (ainakin joskus) ottaa jotain tilalle, varustaa
itseään jollakin uudella periaatteella, voimalla tai hyveellä. Spinozalle se
oli mielenlujuus, rohkeus. Esimerkki nostaa esiin kysymyksen myös siitä, eikö
tämä mielenlujuus ja rohkeus (fortitudo)
ole myös edellytys sille, että oppii pois. Voimme todeta, että haluamme oppia
pois, haluamme päästä ulos opitusta ja peritystä. Kysymys kuuluu, miten siihen
päästään, miten otetaan askeleita kohti.
Spinozan esimerkki tuo esiin näkökulman ja idean, josta voi olla hyötyä.
Elämme usein kaavan
mukaan. Elämme uskossa. Kaiken pitäisi mennä suunnitelman mukaan. Mutta eikö
meidän tosiaan pitäisi oppia pois kaavoista, uskosta, suunnitelmista? Ehkä me
silloin vihdoinkin olemme valmiita sille, joka ei vielä ole syntynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti