Filosofiakahvila jatkaa videopuhelutapaamisina! Ota minuun yhteyttä
pasifarm@yahoo.es
Perjantaisin Espanjan aikaa klo 18.00 (Suomen aikaa klo 19.00)
Tässä linkki tapaamiseen:
Tämä aiheena 26. maaliskuuta:
Harry Beckwith julkaisi vuonna 2008 teoksen You, Inc.: The Art of Selling Yourself. Yksi opaskirja (self-help) muiden joukossa. Beckwith muotoilee ajatuksia, jotka ilmaisevat mikä ja millainen on nykyinen homo oeconomicus, sen nykyinen versio. Uusliberalistinen ajattelu oli jo paljon aikaisemmin ottanut tämän vanhan idean uuteen käyttöön, tulkinnut sen uudestaan, vienyt sen pidemmälle. Ihmisen kaikki toimet voi nähdä – ja ne täytyy nähdä – investointeina omaan itseen. Näin ihminen tekee itsestään sopivan markkinoille, muokkaa itsensä työllistettävissä olevaksi. Beckwith julistaa: ”Elämä on myymistä.”
Tässä ajatusmallissa,
ihmisenä olemisen mallissa, elämäntavassa ei ole kyse vain siitä, että työ ja
elämä samastuvat. Amerikkalainen Neil Miller puhuu tästä vuonna 2018
ilmestyneessä väitökirjassaan. Kun käytämme inhimillisen pääoman käsitettä (human
capital, Gary Beckerin käsite), omaksumme tietyn analysoimisen tavan, mutta
se on myös ohjelma: tarkoitus on, että subjektit taipuvat tähän ajatukseen,
omaksuvat sen.
Beckwith kertoo
elämän ja myymisen (jotka ovat sama asia) salaisuuden. Ensimmäinen asia, jonka
myyt, olet sinä itse. Käskevyys voi yllättää. Se on kuitenkin homo oeconimicuksen ydin. Siinä on aina
mukana sääntö: ”Investoi itseesi eli elä rationaalisesti, siis ekonomian mukaan.”
Minua ei kiinnosta,
ovatko ideat hyviä ja oikeita. Oikeastaan se ei kiinnosta uusliberalistejaan,
esimerkiksi Beckeriä se ei kiinnostanut. Eikä minua pelota käskevyys. Kaikki
puheet sisältävät imperatiiveja. En analysoi näitä ideoita idelogiana, koska
minusta se ei ole osuva käsite. Näissä ideoissa ja käskyissä on kuitenkin
jotain, joka voisi olla huomion ja ajattelun aihe. Niissä on jotain
dogmaattista sanan tavanomaisessa merkityksessä. Ajatuksia ei voi arvioida,
mittailla tai arvostella, jos se omissa lähtökohdissaan sulkee kaiken kritiikin
pois. Arvostelija tai toisinajattelija on lähtökohtaisesti tuomittu. Jos et
tahdo kehittää inhimillistä pääomaasi tai et halua myydä itseäsi, olet
irrationaalinen, järjenvastainen. Ongelma on, että ajatuksesta tulee
koskematon, pyhä.
Toinen
huomionarvoinen asia on, että vastustaminen, toisinajattelu, on usein ilman
suuntaa ja voimaa. Jos ihmiset vastustavat epäoikeudenmukaista lakia tai despoottista
hallitsijaa, he tietävät mihin marssia. Tässä tapauksessa vihollinen on sinussa
itsessäsi, ajatuksissasi. Sinä itse teet itsestä itsesi myyjän. Sinä itse
kehität inhimillistä pääomaasi. Jos et tee niin, olet pulassa.
Aina on kuitenkin
jotain, mitä voimme tehdä ennen kuin vaivumme epätoivoon. Jos tämä
rationaalisuuden muoto ohjaa elämäämme, meidän olisi luotava toisenlainen
elämäntapa, jos haluamme kapinoida. Jos tämän elämäntavan keskeinen elementti
on erityinen suhde itseen ja omaan elämään investoinnin kautta, olisi luotava
toisenlainen suhde omaan itseen. Jopa vaatimattomat, melkein mahdottomat,
vähintään keskinkertaiset kapinayritykset, vaihtoehtoiset elämäntavat ovat
mielenkiintoisia tästä näkökulmasta. Elämäntapaintiaanit ovat meitä
opettamassa.
Ennen kuin palaamme
1800-luvulle ja teemme lääketieteestä ohjaavan rationaalisuuden muodon,
käytännöllisen järjen ja moraalin ytimen, voimme myös kokeilla ekonomisen,
kalkyloivan ajattelun toisenlaista käyttöä. Siitä löytyy amerikkalainen
esimerkki 1800-luvulta: Henry David Thoreau. Hän ei hylännyt laskentaa, vaan
sanoi: ”Lasketaan, lasketaan aina.” Hän ehdotti, että laskisimme, mitä
menetämme tai mitä voitamme. Tehtävän kysymyksenasettelu oli kuitenkin toinen
kuin Beckwithillä tai Beckerin viisaalla perheenperustajalla: ”Kuinka paljon
puhdasta elämää häviän, kun ponnistelen saadakseni rahaa?” Thoreau,
amerikkalainen sankari, oli huomannut, että rikkaat maksavat rikkaudestaan
hinnan. Kova työ, unettomat yöt, väsymys ovat hinta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti