Tässä linkki tapaamiseen:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Tämä aiheena 27.10./28.10./29.10.
Omilla
aivoilla ajatteleminen on yhä vaikeaa ja mahdollisesti tärkeää.
Selbstdenken, omilla aivoilla
ajatteleminen (thinking for
oneself/pensar por sí mismo), oli Immanuel Kantin mukaan valistuksen ydin. Kant toteaa artikkelinsa Mitä on suunnistautuminen ajattelussa
alaviitteessä (7), että Selbstdenken
tarkoittaa tukeutumista omaan järkeen ja se merkitsee sitä, että kysyy aina
itseltä silloin kun pitäisi hyväksyä jokin käsitys, onko se hyväksyttävissä.
Hän kirjoittaa: ”Onko siis mahdollista, että teen siitä perusteesta, jonka
nojalla jotakin hyväksyn, tai siitä säännöstä, joka hyväksymästäni käsityksestä
johtuu, järkeni käytön yleisen periaatteen.”
Kantin
abstrakti ja formaalinen muotoilu ei tuo esiin koko kuvaa siitä, mitä omilla
aivoilla ajatteleminen hänen aikanaan ja myöhemmin oli. Voisi olla hyödyllistä
opiskella yksityiskohtaisemmin ja monenlaisten esimerkkien kautta, millaisia
muotoja omilla aivoilla ajatteleminen on saanut ja millaisia mahdollisesti
hedelmällisiä kysymyksiä ja taktiikoita ihmiset ovat kehittäneet.
Kant
toteaa kirjoituksessaan Mitä on valistus, että ihminen itse aiheuttaa
alaikäisyyden tilan. Kriittinen ajattelu
on työtä, jonka tarkoitus on päästä tästä tilasta. Tämä merkitsee, että
ajatellessaan ihminen asettuu itseään vastaan. Kun ihminen asettuu itseään vastaan,
ajattelu on mukana muokkaamassa omaa itseä, ja oma itse rakentuu näyttämöksi.
Omilla
aivoilla ajattelemisen vaikeus ei ole vain siinä, että me olemme helposti
ohjailtavissa. Vaikeus on oman itsen näyttämöllisyydessä. Näyttämö pysyy vain
hetken. Tällainen oma itse on hauras, koska kukaan ei kestä jatkuvaa draamaa.
Silloin ihminen pommittaa itseään jatkuvilla koetinkivikysymyksillä. Hän astuu
itsensä vierelle ja katsoo itseään kokonaisuutena. Tämä vaatii ponnistusta ja
kuntoa.
On
mahdollisesti tärkeää, että ihminen yhä ajattelee omilla aivoillaan. Vieläkin
on pelejä ja käytäntöjä, joissa ihminen voi menettää itsenäisyytensä. Papit tai
yhteisö eivät määrää elämän yksityiskohdista samalla tavalla kuin aikaisemmin,
ainakaan kaikkialla. Silti meihin vaikutetaan etäisyyden päästä ja pehmeästi.
Mainokset
ja markkinointi ovat esimerkki siitä, miten me pidämme helppona oman päämme
pitämistä. Luulemme, että torjunta riittää. Kuvittelemme, ettei meihin
vaikuteta, jos päätämme olla ostamatta mainostettua tuotetta. Kyse ei ole vain
viestistä, joka sanoo: ”Osta minut.” Mainokset synnyttävät mielikuvia. Niissä
on sisäänkirjoitettuna maailmankatsomus, idea siitä mitä meidän tulee haluta ja
rakastaa. Vaikka me emme ostaisi tuotetaa, meihin saattaa iskostua syyllisyys
siitä, ettemme ole mainostetun kuvan mukaisia. Tämä on syy, miksi olen pitänyt
vastamainoksia oivaltavana kritiikin ja vastarinnan muotona.
Idea
omilla aivoilla ajattelemisen tärkeydestä on yksinkertainen. Oppineisuus ei
riitä. Täytyy ajatella. Kirja ei saa olla vain sitä varten, että tietäisimme
enemmän tai vielä vähemmän työkalu oppineisuuden esittämistä varten. Kirjasta
pitää tehdä itselleen provokaatiota, yllyke ajattelemiseen.
Ainakin
vielä kuvittelen, että omilla aivoilla ajatteleminen on tärkeää, koska se
vaikuttaa elämäämme. Voi olla, ettei ajatukseni muuta maailman järjestystä,
mutta se vaikuttaa lähellä - omassa itsessä, omassa kehossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti