Tässä linkki tapaamiseen:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
1.Keep it simple, stupid
Georg Christoph
Lichtenbergillä on muistikirjoissaan (hän käytti niistä englanninkielistä sanaa
Waste Book) seuraavanlainen katkelma:
"Kuka minä olen? Mitä minun tulee tehdä? Mitä voin uskoa ja toivoa? Tässä
on kaikki filosofiassa. Olisi toivottavaa voida yksinkertaistaa näin lisää
asioita, pitäisi ainakin kysyä itseltään - alusta lähtien - voisiko näin
luonnostella kaiken mitä aikoo kehitellä kirjoituksessa."
Jokainen voi tunnistaa näissä kysymyksissä Lichtenbergin aikalaisen, Immanuel
Kantin, läsnäolon. Kysymykset ovat lähes samat kuin ne, jotka Immanuel Kant
esittää Puhtaan järjen kritiikin lopussa filosofian peruskysymyksinä:
1.Mitä voin tietää?
2.Mitä minun tulee
tehdä?
3.Mitä voin toivoa?
Kantin kysymykset ovat sinänsä huomionarvoisia, koska niiden muotoilu
(ensimmäisen ja kolmannen kysymyksen) oli eräänlainen vallankumous ajattelussa;
ne suuntasivat katseen aivan uusiin asioihin. Lichtenbergin huomio on
mielenkiintoinen toisesta syystä. Hän puhuu yksinkertaistamisen
hyödyllisyydestä.
Vaikka (joidenkin) filosofien tekstejä pidetään vaikeina, yksinkertaistaminen
on tärkeä osa filosofoimisen taitoa. En tiedä, kuinka moni filosofi myöntää
tämän. Myös heidän työssään on syytä noudattaa vanhaa kunnon
KISS-periaatetta: Keep it simple, stupid. Muotoilun alkuperää ei
tunneta, mutta jo munkkifilosofi Vilhelm Ockhamilainen (1285-1349) käytti
säästeliäisyyden periaatetta, joka myöhemmin nimettiin hänen mukaansa Occamin
partaveitseksi. Idea on, että ilmiöitä selittävien tekijöiden tulee olla
mahdollisimman vähäinen. Selittävistä teorioista tulisi valita yksinkertaisin.
Ei tarvitse olla tiedemies havaitakseen, että tämä on käytännössä hyvä
nyrkkisääntö.
Yksinkertaistamisen taito on vaikea myös siksi, että siihen päästään vasta
monimutkaisuuden viidakon läpi. Se on vaikeaa, koska se vaatii myös
tasapainoaistia; on huomattava varoa liiallista yksinkertaistamista.
2.Esimerkki
Positiivista
yksinkertaistamista voi olla esimerkiksi yksinkertaisen esimerkin käyttö. Ludwig
Wittgenstein loi kielipelin käsitteen tuodakseen esiin sen, että kieli
kytkeytyy toimintaan ja elämänmuotoon. Hän antoi esimerkin rakentajan kielestä.
A rakentaa rakennusta kivistä. B on apumies, joka on oppinut joukon sanoja
kuten kuutio, pylväs jne. Kun A huutaa sanan, B tuo kiven.
Huonoa
yksinkertaistamista on ns. redusoiminen. Maailma on kompleksinen ja ihmiselämä
voi saa monia muotoja. Jos ajattelee pelkästään ekonomisesta näkökulmasta,
esimerkiksi pankkiirina, maailma näyttäytyy vaaroina ja mahdollisuuksina
liiketoimille. Jopa ihmissuhteita arvioidaan panoksen ja hyödyn näkökulmasta. Tällainen
yksinkertaistus köyhdyttää ajattelua ja elämää.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti