Rasputin
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)
Filosofiakahvila Fuengirolassa aloittaa myöhemmin torstaisin
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Job puhuu ja valittaa,
mutta ei tule kuulluksi. Grigori Jefimovitš
Rasputin vastustaa sotaa. Häntä ei kuunnella, Venäjä lähtee sotaan. Voiko tulla
kuulluksi, jos nimi on Rasputin?
Voimme saarnata sata
vuotta ja voimme esittää, että on hyvä pitää korvat auki ja sydän avoimena.
Kuunteleminen ei siitä lisäänny. Epäilemättä kuuntelemista voi harjoitella,
mutta on syytä tehdä kaksi muutakin asiaa kuuntelemisen lisäämiseksi. Toinen on
analysointi. On analysoitava, ketä kuunnellaan ja ollaan valmiita kuuntelemaan
kulloisessakin tilanteessa. Toiseksi meidän olisi luotava olosuhteita sille,
että myös ne, joiden puhetta ei haluta kuunnella, voisivat tulla kuulluiksi.
Jobia ei kuunnella, koska
hänen sanansa sotivat vallitsevaa kulttuuria ja hallitsevia käsityksiä vastaan.
Jos Job kärsii, hänen on täytynyt tehdä syntiä. Rasputinia ei kuunnella, koska
hän on siperialainen musikka. Vain tiettyyn luokkaan ja asemaan kuuluvan sana
oli painava. Rasputin piti tappaa, koska hän oli rikkomassa järjestystä, jossa
vain tiettyyn luokkaan ja asemaan kuuluvan puhe oli huomionarvoista.
Toistuva surkuttelun aihe
on, ettei pientä tai tavallista ihmistä kuunnella. Suhteellisen pientä ja
tavallista ihmistä kuunneltiin jopa salaa DDR:ssä. Jos meitä kuunnellaan kotona,
se ei merkitse, että kaikki on hyvin. Kun Job, Rasputin, vähemmistö tai hylkiö
haluaa tuulla kuulluksi, emme tarkoita mitä tahansa kuuntelemista. Tahdomme,
että kysymys, valitus tai totuus keskeyttää käynnissä olevan puheen ja murtaa
vallitsevien käsitysten vartiomuurin. Kun Marlon Brando lähetti Sacheen
Littlefeatherin noutamaan Oscarinsa vuonna 1973, aktivisti oli oikeassa
osoitteessa. Protesti oli (osittain) suunnattu Hollywoodia vastaan. Olosuhteet
eivät kuitenkaan olleet otolliset. Häntä piti suojella, ettei häntä olisi
lynkattu.
Käytännöllinen ja
taktinen kysymys olosuhteiden luomisesta on vaikea. Voinko sanoa sen mikä minun
täytyy sanoa? Missä voin sanoa sen?
Missä meitä kuunnellaan? Välillä sanoille järjestetään näyttämöitä, jolle
astuvat ihmiset uskovat tulevansa kuulluiksi, vaikka niiden tehtävä on toinen. Joskus
ihmiset pistetään puhumaan. Heitä halutaan kuunnella. Heidän annetaan puhua ja kaikki on
järjestetty niin, että heitä kuultaisiin. Mutta vaikutukset ovat toiset. Puhe neutralisoituu tai muuttuu merkiksi
erehdyksestä, väärästä asenteesta, mielenterveydellisestä ongelmasta.
Hiljaisuus, aktiivinen
korvien heristely, huomion kiinnittäminen ovat välttämättömiä. Olen aikaisemmin
viitannut Cristina Campon tekstiin Attenzione
e poesia, jossa runous on huomiota, huomion omistamista, todellisuuden
eri tasojen lukemista. Campon kuvaama ja kehittämä huomio, attenzione, on vaativa asenne. Siinä ajatus on tyhjä ja alaston. Se
avautuu kohteen alastomalle totuudelle. Samalla kun pyrimme kultivoimaan
hiljaisuutta ja huomiokykyämme itsessämme, meidän on syytä etsiä keinoja
parantaa niiden asemaa maailmassa.
Ensimmäinen askel on rikkoa vallitsevat skeemat ja
kyseenalaistaa kategoriat, jotka aktivoituvat heti, kun joku puhuu. Ei saa olla
itsestään selvää, ettei alaikäinen voi puhua asiaa. Toinen askel on vielä
sotaisampi. On valloitettava näyttämöt tai tehtävä uusia näyttämöitä, joissa
uudet kysymykset ovat mahdollisia. Tuota valloitustyötä ei tehdä yhdellä kertaa. Sekä naisten asemaa että
ympäristöä ja ekologiaa koskevat kysymykset etsivät teitä, väyliä ja huomiota
kymmenien vuosien ajan, etsivät yhä.
Missä meitä kuunnellaan? Jos pitäisi kritisoida
mediaa, sen kritiikin pitäisi tapahtua mediassa. Paikka näyttää
epätodennäköiseltä. Meitä pitäisi kuunnella, koska olemme kansalaisia. Tämä
vaikuttaa epätodennäköiseltä, koska me olemme enemmän kuluttajia. Itselle on
tehtävä selväksi, etteivät oikeudet merkitse mitään, jos niitä ei käytä. Olisi
näytettävä, että maailma on epäoikeudenmukainen, kun se mitätöi joidenkin
puhujien sanat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti