Foucault ja vaara

 

Foucault

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)

Filosofiakahvila Fuengirolassa aloittaa myöhemmin torstaisin 

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Tämä aiheena 1.2. ja 2.2.

Michel Foucault (1926-1984) käytti usein sanaa vaara. Hän puhui mm. vaarallisen yksilön käsitteen kehittymisestä 1800-luvun oikeuspsykiatriassa. Foucault analysoi myös turvallisuusmekanismien kehittymistä 1700-luvun yhteiskunnallisessa ajattelussa uudenlaisen populaatioihin kohdistuvan hallitsemisen yhteydessä.

Hän ei kuitenkaan puhunut vain vaaroista, joita menneisyyden dokumenteissa otettiin huomioon ja joita tahdottiin nostaa esiin. Vaaran käsite oli olennainen hänelle itselleen ja se orientoi hänen kysymyksiään ja analyysejään. Foucault tunnettiin valtaa – normalisointia, kuria, vankilaa – käsittelevistä kirjoituksistaan. Monet kokivat filosofin analyysit masentavina. Oli kuin ihminen olisi koko ajan, alusta lähtien, ansassa ja pahan vallan kuritettavana. Foucault toteaa keskustelussa Paul Rabinowin ja Herbert Dreyfusin kanssa vuonna 1983 (On the Genealogy of Ethics), ettei hän ajattele kaiken olevan pahaa; hän ajattelee kaiken olevan vaarallista. Se ei ole sama asia, ja kaiken näkeminen vaarallisena ei tee passiiviseksi tai alistuneeksi, vaan aktivistiksi (yliaktiiviseksi, vaikka pessimistiseksi aktivistiksi).  ”Jos kaikki on vaarallista, niin silloin aina jotain tehtävää”, Foucault sanoo.

Toinen esimerkki vaaran käsitteen käytöstä on lyhyt lehtikirjoitus Vous êtes dangereux (Liberatión, 10.kesäkuuta 1983). Olosuhteet olivat kuumeiset. Foucault ja joukko muita intellektuelleja, toimittajia ja taiteilijoita oli tukenut julkisesti ryöstöstä tuomittua vankia, jonka nimi oli Roger Knobelsbielss. Hänet oli tuomittu viideksitoista vuodeksi vankilaan kahdeksansadan frangin ryöstämisestä. Korkein oikeus totesi lopulta, että tuomio oli liioiteltu. Kun herra jäi kiinni uudestaan ryöstöstä, mediassa käynnistyi kampanja, joka oli suunnattu ”vasemmistolaisten intellektuellien vastuuttomuutta” vastaan. Vaikka Foucault ei yleensä vastannut tällaisiin hyökkäyksiin, hän teki poikkeuksen.

Foucault toteaa kirjoituksessaan, että suhteutetumpaa oikeutta vaatineiden sanotaan erehtyneen. Kampanjoivat puhuvat myös petoksesta. Lyhyessä artikkelissa on paljon mielenkiintoisia asioita, mutta kiinnitän huomioni vain sanoihin vaara ja vaarallisuus. ”Missä ovat vaarat?” Foucault kysyy. Hän myöntää, että rikollisuudessa on vaara, mutta lisää heti perään vaaran piilevän myös vallan väärinkäytössä sekä ”spiraalissa, joka ne yhdistää”.

Ketä Foucault puhuttelee kirjoituksen otsikossa? Hän puhuttelee arvostelijaa, hyökkääjää, joka ajattelee, että nykyisyydessä tehty rikos oikeuttaa menneisyyden tuomiot. Foucault, joka oli filosofi kaikesta huolimatta, toteaa, että näin ajatteleva ei osaa argumentoida tai järkeillä. Ranskalaisfilosofi kirjoittaa: ”Te olette vaarallinen meille ja itsellenne.”

Foucault´n puhuttelema ihminen on vaarallinen myös itselleen, jos tahtoo, ettei saa päälleen oikeuslaitosta, joka nukkuu mielivaltaisuudessaan. Foucault puhuu historiallisesta vaarasta: ”Te olette historiallinen vaara.” Foucault puhuu näin, koska oikeuslaitoksen täytyy kyseenalaistaa jatkuvasti itseään samalla tavalla kuin koko yhteiskunnan ja sen instituutioiden; ne eivät voi elää ilman että työstävät itseään.

Sanaa vaara on käytetty monella tavalla ja varmasti väärin. Aisopoksen Poika joka huusi sutta on totta ja toistuu. Kun katsoo sanan merkitystä Foucault´n kirjoituksissa, vaara ei ole enää jotain, joka on ilmassa. Se on ihmisen toiminnassa, tuudittautumisessa, vallan väärinkäytössä. Jotkut ihmiset ovat vaarallisia. Mutta eivät vain ne, jotka eivät parane vankilassa ja tekevät ryöstöjä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila