Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)
Filosofiakahvila Fuengirolassa aloittaa myöhemmin torstaisin
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Friedrich Nietzsche
(1844-1900) kirjoitti toistuvasti Epikuroksesta, joka kuoli Ateenassa 270 tai
271 eaa. Saksalaisella ajattelijalla oli
syytä ihastua tähän hahmoon, vaikka Epikuros onkin tuntematon tai monesti
erittäin väärinymmärretty ajattelija. Kreikkalainen
filosofi on jäänyt tuntemattomaksi, koska häneltä on säilynyt vain yksi kirja
Kyrial doksai ja kolme kirjettä. Hän on väärinymmärretty mm. siksi, että jo
omana elinaikanaan monet kilpailevat filosofit vääristelivät hänen sanomisiaan
ja levittivät siis väärää tietoa Epikuroksesta.
Inhimillistä, liian
inhimillistä –teoksen jälkeen Nietzsche kirjoitti pienen kirjan Vaeltaja ja
hänen varjonsa (1880). Kirjassa viitataan Epuikurokseen useassa kohdassa.
Fragmentissa nro 7 Nietzsche siteeraa Epikurosta: ”Jos on jumalia, he eivät
huolehdi meistä.” Monet ovat vuosisatojen saatossa esittäneet samantapaisia
ajatuksia. Huomio ei vaikuta kovin suurelta tai erityiseltä, mutta sillä on
valtavasti filosofista merkitystä. Tämä ajatus oli Nietzschelle yksi iso syy
ihastua Epikurokseen. Sama lause on vaikuttanut myös muihin 1800-luvun
ajattelijoihin, jotka palasivat Epikuroksen ajatteluun toiveenaan rikastuttaa
ja raikastuttaa oman aikansa ajattelua. Nietzschen lisäksi on syytä mainita
esimerkiksi ranskalainen aikalainen Jean-Marie Guyau (1854-1888).
Epikuroksen huomiolla
jumalista on kaksi seurausta ajattelulle ja elämälle. Jos jumalat eivät osallistu maailman toimintaan,
heitä ei ole syytä pelätä. Ajatuksella oli siis käytännöllinen merkitys. Se
vähensi levottomuutta, päästi irti spekulatiivisista, potentiaalisesti
kärsimystä aiheuttavista kysymyksistä. Platonistit ja kaikki kunnon
metafyysikot ovat halunneet mennä luonnon taakse (metafysiikka tulee sanoista
meta, takana ja fysis, luonto). Epikuroksen huomio jumalista kääntää katseen
pois kaukaisuudesta, tuo sen välittömään läheisyyteen.
Metafysiikan luoman
perinteen ja sen ohjaaman ajattelun seurauksena lähellä olevat asiat
laiminlyödään, unohdetaan. Niitä halveksitaan. Niistä tulee filosofisesti
merkityksettömiä. Lähellä olevat asiat eivät ansaitse ajatteluamme. Me
ajattelemme ikuisuutta ja ikuisuuden näkökulmasta. Lähellä olevat asiat ovat
ulkoisia. Kunnon filosofia kiinnostaa sielu. Epikurolaisessa ajattelussa huomio
kiinnittyy omaan ruumiseen, ympäristöön, ilmastoon ja ruokavalioon (myös
henkiseen ruokavalioon). Nietzsche puhuu kirjoissaan ja kirjeissään toistuvasti
kulloisenkin paikan ilmasta, sen puhtaudesta tai tuoksuista.
Tällä huomion kääntymisellä
on epistemologisia vaikutuksia, jotka omalta osaltaan ruokkivat ihmisen
mahdollisuutta kapinaan ja kulttuurikritiikkiin. Kreikassa kasvatus ja
kulttuuri, paideia, oli suuresti
arvostettuja – tästä muistuttaa myös Emilio Lledó, joka on kirjoittanut kauniin
kirjan Epikuroksesta (El Epicureismo, 1984). Paideia kuitenkin rakentaa kuvan ja käsityksen ihmisestä ja siitä
mitä ihminen voi olla luoden rajoituksia. Luonnontutkimus – Epikuros puhui
fysiologiasta – on tie ulos tällaisista rajoituksista tai ainakin se toimii
varustuksena kulturaalisten vaikutusten vastustamisessa.
Nietzsche ihastui
Epikurokseen epäilemättä siksi, että hänen ajattelunsa palautui maailmaan ja
koska hänestä löytyi kasvatuksen vihollinen. Epikurokselle kasvatus oli
”erikoistehosteita”, jotta ihminen kouliintuisi ihailun hankkimiseen kauniilla
puheilla ja kouliintuisi haluamaan
ihailua ja kiitosta.
Pitäisikö meidän suunnata
katseemme toisella tavalla? Ehkä pitäisi, ehkä ei vain teoreettisella tasolla.
Lähellä olevat asiat eivät voi vain opettaa meille jotain. Ne voivat olla
todella merkittävien valintojen ja kultivoinnin paikka. Kysymykset olisivat
toisenlaisia. Kysyisimme esimerkiksi, miten käytämme päivämme, miten rytmitämme
sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti