Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré), viimeisen kerran 27.3.
Tämä aiheena 26.4. ja 27.4. Zoom-tapaamisessa keskustellaan myös aikaisemmasta aiheesta Valta ja etiikka.
Onhan se vitsi, kun lakimies laulaa:
Give ´em the old razzle dazzle
Razzle Dazzle ´em
https://www.youtube.com/watch?v=ByeXMGqapnU
Onhan se vitsi, mutta se puree ja on
totta. Sanat ovat musikaalista Chicago, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla
vuonna 1975. Musiikin teki John Kander,
sanat Fredd Ebb. Ohjauksesta ja koreografioista vastasi legendaarinen Bob
Fosse. Käsikirjoitus perustuu väljästi näytelmään, jonka kirjoitti -20-luvulla
toimittaja Maurine Dallas Watkins. Tarina on yksinkertainen. Showbisnekseen
haluava nuori rouva Roxie Hart tappaa rakastajansa. Sensaatiolehdistö innostuu,
varsinkin kun naisen lakimies Billy Flynn antaa kimmokkeita. Flynnille kaikki,
lehdistö ja oikeussali, ovat samaa sirkusta.
”Oikeudenkäynti, koko maailma, showbisnestä kaikki”, hän selittää.
Razzle Dazzle on ilmaisu, joka
tarkoittaa loistoa ja näyttävyyttä. Verbinä se merkitsee häikäisemistä.
Ilmaisuun sisältyy lakimies Billy Flynnin filosofia – tai tarkemmin sanottuna
strategia. Lehdistö, yleisö, jury, tuomari voidaan häikäistä hokkuspokkuksella;
heitä voidaan manipuloida niin etteivät he voi nähdä miten asiat ovat. Ihmisten
päät pistetään pyörälle, heidät pannaan ulalle säihkeen avulla. Billy Flynn
laulaa:
How can they see with sequins in their eyes?
Tämän voi kääntää
näin: ”Miten he voisivat nähdä paljetit silmillään?” Chicago on satiirinen
musikaali, jonka kritiikki kohdistuu esimerkiksi maineen ja tähteyden
metsästykseen. Razzle Dazzle on satiirinen laulu, vitsi, joka kirjoitettiin
1970-luvulla, mutta se on yhä ajankohtainen, kipeän osuva. Elämme säihkeen ja
häikäisyn aikaa.
Jos tahdomme katsoa
todellisuutta silmiin, meidän on katsottava tätä ja kysyttävä, miten elää ja
ajatella häikäistyinä, jatkuvan manipulaation kohteina. Voimme yrittää kääntää
katseen pois loistosta, saada pupillit laajenemaan niin että näkisimme hämäriin
nurkkiin.
Jos filosofia,
asiaohjelma tai vakava keskustelu kilpailevat sirkuksen kanssa, tiedämme
voittajan etukäteen. Vastarintaa on silti tehtävä. On myös etsittävä työkaluja,
jotka auttavat pitämään pään selvänä, kun loiste ja säihke ympäröi meitä. Meillä
on vain meidän kysymykset, mutta todellinen kysymys muuttaa tunnelmaa. Kysy
kaikkien otusten edessä: ”Mitä se tahtoo?” Billy Flynn tahtoo meidän päät
pyörälle. Mutta ehkä siinä on muutakin. Hän tarjoaa meille tietynlaista osaa,
tietynlaista paikkaa. Hän tahtoo meidän istuvan paikallaan ja rakastavan tai
ihastelevan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti