Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)
Filosofiakahvilaa Fuengirolassa ei enää tänä keväänä!
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
En tarkoita journalismin
kritiikillä sitä, että sanoo toimittajia tyhmiksi. Se ei merkitse minulle
myöskään journalistien tuomitsemista johonkin transendendaaliseen vedoten (Jumalaan,
Marxiin, Vapaaseen Markkinatalouteen, Uuteen Hallitukseen). Lähtökohtaisesti
minun kritiikkini olisi ns. inmanenttia kritiikkiä. Se merkitsee sitä, että työtä
arvioidaan siihen sisältyvien omien kriteerien perusteella.
Journalismin yksi perusidea on se, että kerrotaan
ja kuvataan, mitä tapahtuu tai mitä on tapahtunut. Toisin sanoen
tiedonvälittäjän pitäisi välttää spekulointia siitä, mitä mahdollisesti on
tapahtunut tai mikä on noin tai näin toimivan ihmisen motiivi. Inmanentti
kritiikki arvioi siis – esimerkiksi - kuinka monet ns. journalistien lauseista
ovat spekulointia.
Journalistit ovat eri maissa laatineet itselleen
ns. deontologisen koodin, ts. normiston ja periaatteet, joiden mukaan heidän
tulisi toimia. Eri maiden normiston lisäksi on kansainvälisiä kirjelmiä niin
kuin Unescon journalismia koskeva julistus vuodelta 1983. Inmanenttia
kritiikkiä harjoittava voisi siis kysyä, mikä kohta deontologesta koodista
toteutuu.
Journalismin eettistä normistoa ja koko
tiedonvälitystä ohjaava periaate perustuu ideaan siitä, että kansalaisilla on
oikeus saada merkityksellistä ja oikeaa tietoa. Tästä seuraa, että
epistemologia, tieto-oppi, on filosofian osa-alue, joka pitäisi olla mukana
journalismin kriittisessä arvioinnissa.
Kysykäämme journalismiin liittyvä epistemologinen,
tieto-opillinen, kysymys ääneen: Mikä on relevanttia tietoa? Kysymys paljastaa,
ettei kyse ole ”puhtaista tosiasioista”, neutraalista tiedosta. Journalismin
kuvaama todellisuus ei vain värity huonon kirjoittamisen seurauksena. Kuvattu
todellisuus on valmiiksi tulkintaa, väritystä, arvoja. Käytännössä emme siis
pohdiskele objektiivisen tiedon mahdollisuutta. Kysymme: Mikä näkökulma, mikä
valotus? Aika usein näkee, että tapahtuma halutaan näyttää kaukaisena. Sen
herättämä kysymys ei koske meitä tai se koskee hyvin epäsuorasti. On kuin joku
haluisi neutralisoida tapahtuman tai siihen liittyvä kysymyksen, innostuksen ja
intohimon.
Milloin journalismi on syvällisessä mielessä
kriittistä ja kyseenalaistavaa? Yleensä tiedotusvälineissä otetaan valmiit
väittelyn aiheet, hyväksytään ne sellaisinaan ja niiden dikotomiat ovat
itsestään selviä. Tarkoitus on puhua jostain tapahtumasta, mutta siitä puhutaan
niin kuin se olisi jotain, joka on ennenkin nähty. Kun sanotaan, mitä on tai
mitä on ollut, sen ei pitäisi implikoida, että näin tulee aina olemaan.
Tarkoitus on levittää oikeaa ja relevanttia
tietoa. Tarkoitus on tämä, koska ajattelemme, että kansalaisilla on oikeus
tietoon. Ajattelemme, että kansalaisilla on oikeus tietoon, koska tämän
oikeuden toteutuminen on olennainen osa demokratiaa. Journalismi palvelee
demokratiaa, toteuttaa sitä syvällisellä tasolla. Näin ainakin ideoiden
maailmassa. Todellisuudessa tiedotusvälineiden edustajat eivät halua eteensä
todellista ongelmaa, joka koskee mediaa. Politiikan medialisoituminen estää
vakaven ja tarpeellisten asioiden esiintulon. Poliitikolta ei kysytä oikeasti
ellei sitten tarkoituksena saada räväkkä otsikko. Mediasta tulee mediasirkusta
ja demokratiasta demagogiaa.
Demokratiassa on olemassa tarve vedota kansalaisiin.
Siksi siinä on aina mukana manipuloimisen riski. Totuudellisuus ei ole uhattuna
vain siksi, että journalistit ovat huonoja tai pahoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti