Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)
Filosofiakahvilaa Fuengirolassa ei enää tänä keväänä!
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Estetiikka on filosofian
osa-alue. Perinteisesti on ajateltu, että se on taidefilosofiaa ja kauneuden
filosofiaa. Taidefilosofiassa kysytään esimerkiksi, mikä on taideteos tai mitä
on taide. Kauneuden filosofia pohtii – ainakin perinteellisesti – kauneuden
olemusta. Harvoin kukaan pysähtyy kysymään, mikä näitä kahta erilaista
kysymysrypästä yhdistää. Toisin sanoen harva estetiikan tutkija miettii, mistä
estetiikassa on kyse.
Estetiikassa – niin kuin
muissakin filosofian osa-alueissa – on taipumus eristää kysymykset, siirtää ne
omaan hermeettiseen tilaan. Ontologisia kysymyksiä pohtiva ei puutu eettisiin
kysymyksiin, vaikka mielenkiintoisia asioita tulee usein esiin vasta sitten,
kun näitä pohditaan yhdessä. Saatamme esimerkiksi ajatella etiikkaa ja
estetiikkaa erillisinä, toisistaan etäisinä pohdinnan aiheina. Näin siitä
huolimatta, että joku filosofi niin kuin Wittgenstein muistutti niiden
käsittelevän samaa asiaa, sitä mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi.
Wittgensteinin väite tuo
esiin tosiasian, että on syytä tehdä toinenkin luonteeltaan metodologinen
huomautus. Kysymys estetiikasta eristetään muustakin kuin toisenlaisista
filosofisista kysymyksistä; se eristetään elämästä. Taidefilosofi voi esittää
kysymyksiä huumorista. Hän voi todeta, että teos – kirjallinen tai muunlainen –
on parempi, onnistuneempi, koska siinä on huumoria. Tämä arvo, huumori, ei
kuitenkaan ole vain taiteellinen arvo eikä se tule merkitykselliseksi vain artefaktisen
komposition sisällä.
Kirjailija Milan Kundera
totesi, että esteettiset arvot kuten kauneus tai huumori ovat
eksistentiaalisia. Toteamuksen voi sivuuttaa, mutta jokaisen esteetikon pitäisi
ottaa se vakavasti ja pohtia, millaisia seurauksia sillä on. Muotoilisin idean
näin: Esteettisillä arvoilla on merkitystä elämässä.
Nämä luonteeltaan
metodologiset huomiot johtavat suuremman kysymyksen äärelle. Suurempi kysymys koskee
esteettisen filosofian tehtävää, joka on aina suurempi kuin se, joka annetaan
virallisissa selittelyissä ja oikeutuksissa omalle olemassaololle. Uskoakseni
estetiikan tehtävä on lähentää taidetta ja elämää, tuoda ne yhteen. Taidekaan
ei saisi olla pelkkää juhlakalustoa tai koristetta. Sen pitäisi olla
stimulanssia, kiihoketta elämälle niin kuin Nietzsche, todellinen taiteen ja
elämän yhdistäjä, sanoi.
Kaksi (minulle
henkilökohtaisesti merkityksellistä) oivallusta liittyy tämänsuuntaisiin
estetiikan alan kysymyksiin. Taide voi toimia harjoituksena siinä mitä teemme
elämässä. Toinen häkellyttävä ja kauaskantoinen oivallus on, että moraalinen
elämä ei ole vain säännön seuraamista tai normin mukaista toimintaa, vaan se
voi olla tyylin luomista. Kyse ei ole
vain siitä, mitä teemme. Olennaista on myös se, miten teemme.
Kuvitelkaamme siis, että
otamme tosissaan esteettisen filosofian tehtävän ja haluamme lähentää taiteen
ja elämän, tuoda ne yhteen. Haluamme tuoda esteettiset arvot sinne missä ne
saavat todellisen merkityksensä – olemassaoloon, elämään, josta kreikkalaiset
käyttivät sanaa bios. Se oli elämää,
jota ihminen muokkaa niin kuin kuvanveistäjä käsillä olevaa materiaalia. Bios oli esteettisesti muokattua elämää.
Emme voi elää niin kuin kreikkalaiset. Voimme silti kysyä, voimmeko elää yhtä
paljon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti