Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 11.00 (Casa Juande, Av. Toré Toré)
Filosofiakahvila Fuengirolassa viimeisen kerran torstaina 31.3. klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
On kerrottu, että Newtonin päähän
putosi omena. Omena tuntuu olleen tärkeä hedelmä 1600-luvulla, sillä René
Descartes käytti usein siteerattua omenakorivertausta. Kuvitteellisessa
tilanteessa ihmisellä on kori täynnä omenoita ja hän epäilee, että osa on
mätiä. Miten toimia? Descartes kysyy. Ihminen ottaa omenoita korista ja
tarkastaa niitä. Ranskalaisfilosofi vertaa ihmismieltä omenakoriin. Ihminen
kerää mieleensä kaikenlaisia ajatuksia, mielipiteitä ja näkemyksiä. Filosofian
suuri tehtävä on tarkistaa sinne kerättyjä asioita.
Descartes oli tärkeä filosofi.
Vieläkin ajattelemme Descartesin varjossa. Hänen mukaan mieli oli eräänlainen
omenakori, ja toiset ajattelevat yhä, että näin on. Kun yritän astua pois varjosta,
joudun kysymään, entä jos mieli ei
olekaan omenakori.
Tulee tilanteita, joissa on hyvin
hedelmällistä muotoilla tällainen kysymys: ”Entä jos?” Kysyjä saattaa joutua
silti tyhjän päälle. Näin siitä huolimatta, että olisi irtaantunut
kartesiolaisesta dualismista eikä olisi tehnyt itselleen pakkomiellettä mielen
filosofiasta.
Mitä tarkoittaa, että mieli mielletään
omenakoriksi? Se merkitsee, että mieli ymmärretään astiaksi, johon keräämme
asioita, esineitä, kuvia, sanoja. Mieli kantaa niitä mukanaan. Jos tahtoo pois
Descartesin varjosta ja tuntee olonsa hämmentyneeksi, voi lukea esimerkiksi
Nietzscheä, joka oli hyvin vähän kartesiolainen. Monet ovat huomanneet, että
hänen tekstejään lukiessa syntyy toisenlainen kuva mielestä. Se ei ole astia,
vaan vatsa. Tämä kuva toistuu monissa
Nietzschen kirjoituksissa. Ruumiin ja mielen toiminta on yhtä. Mieli yrittää sulattaa ajatukset ja mielikuvat.
Ihmisen tai filosofin tehtävänä ei ole
niinkään katsoa ajatuksia, vaan käyttää niitä ravinnoksi. Ruoansulatus alkaa
suussa. Maku ja haju ovat yhtä tärkeitä kuin silmät. Jokin ei sula ei vatsassa
eli siitä ei voi tulla ravintoa. Nielty tavara voi olla myrkkyä. Silloin olisi
syytä tehdä vatsahuuhtelu. Joudumme kehittämään aivan toisenlaista käytäntöä
kuin siinä tapauksessa, että mieli ymmärrettäisiin omenakoriksi.
Voimme tottua ravintoon, joka ei
aluksi sula kovin hyvin. Voimme siis totutella joihinkin ajatuksiin, ottaa
niitä pieninä annoksina. Omena pitää lääkärin loitolla, mutta myös myrkkyyn voi
tottua. Myrkky voi olla myös hyväksi, esim. rotanmyrkky, kun annos on oikea.
Omena on hyväksi, mutta voimme kysyä, millaisia muita hedelmiä tai ajatuksia
tarvitsemme. Monesti vierastan liiallista teoretisointia, mutta tietynlainen
teoretisointi saattaa olla tarpeellista tai välttämätöntä jollekin ihmiselle,
vaikkei se olisi sitä minulle. Tämä ajatus on tehnyt minusta hiukan
suvaitsevaisemman sekä filosofeja että oikeita ihmisiä kohtaan. Joku saattaa
tarvita metafyysisiä pohdiskeluja – jos ei muuten, niin päästäkseen eroon niistä
tai sulattaakseen ne, käyttääkseen ne ravinnokseen.
Yksi syy syödä on energian saaminen.
Jos ajattelen, että mieli on vatsa, kysyn: Mistä ajatuksesta saan
energiaa? Itseään kehittävä ihminen tai
ihminen joka tahtoo ylittää itsensä voi haastaa itsensä sulattamaan aikaisemmin
sulamattomia ajatuksia. Voimme myös helposti nähdä, että Nietzsche on itse
havainnollistava esimerkki siitä, mitä merkitsee, kun ajatukset eivät sula
hyvin, tule ravinnoksi. Nietzschen ajatukset ovat muuttuneet myrkyksi monessa
vatsassa. Nietzsche ei sopivaa luettavaa kaikille. Kaikilla ei ole sopivaa
suolistoa siihen. Hän ei sovi myöskään kaikille filosofeille. Joillekin hän on
aivan liikaa. Onhan se shokki, jos mieli ja vatsa eivät pysy erossa toisistaan.
Omenakori oli enemmän vertaus. Nietzschen ajatus mielestä vatsana menee
pidemmälle. Hän kirjoitti Ecce Homossa: ”Kaikki ennakkoluulot tulevat
suolista.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti