Kirjoitin itselleni neuvon

Nietzsche

Filosofiakahvila 8.11./9.11./10.11.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa.

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Friedrich Nietzsche kirjoitti ystävälleen Erwin Rohdelle kirjeessä vuonna 1882, että hänen kirjoituksensa ovat hänen lääkettä masennusta vastaan. Hän sanoo: ”Mihi ipsi scripsi – tämä on moraalini. ” Mihi ipsi scripsi : ”Kirjoitin itselleni.”

Tämä on huomionarvoista latinaa. On turhaa ja turhauttavaa neuvoa muita. On syytä - ainakin aika ajoin ja tietyissä tilanteissa – neuvoa itseään. Askeesi, itsensä harjoittaminen, on usein puhetta. Se on puhetta itselle, joskus keskustelua itsensä kanssa. On syytä harkita, mitä itselleen sanoo ja kirjoittaa.

Jälleen kerran Nietzschen innoittamana kirjoitin itselleni neuvon: "Vastusta määritelmiä, joita teet itsestäsi." On selvää, että myös muiden tekemiä määritelmiä pitää vastustaa, mutta sarkastisuuteni ja tietty välinpitämättömyys suojelivat jo minua. En osannut välttämättä suojella itseäni itseltäni.

Mitä väliä sillä on, miten itsensä määrittelee? Itsensä hallitseminen merkitsee, että kykenee toimimaan. Hallitsen kehoani, voin siis kävellä. Hallitsen itseäni, pystyn tekemään jotain; en lamaannu. Jos haluan kyetä asioihin, jos haluan toimia, on syytä olla antamasta itsestään määritelmiä, jotka irrottavat minut siitä mihin kykenen. Itselleen ei välttämättä puhu rumasti, mutta sen seurauksena saattaa ryhtyä elämään määritelmän mukaisesti ja se tappaa pystyyn.

Olen joskus käyttänyt esimerkkinä meksikolaista kirjailijaa, Carlos Monsivaisia. Häneltä kysyttiin, mikä hän on, miten hän määrittelisi työnsä – onko se filosofiaa, journalismia, kirjallisuutta, antropologiaa vai mitä. Monsivais vastasi ovelasti, ettei halua määritellä eikä välitä tietää, mitä se on ja mitä hän on;  tälla tavalla, määrittelemättömänä, työ on elävää. Tämä saattaa olla syy siihen, ainakin osittainen syy, että jotkut filosofit kuten Hannah Arendt, Martin Heidegger tai Michel Foucault kielsivät olevansa filosofeja.

 Pakenen määritelmiä, koska haluan säilyttää mahdollisuuden olla jotain muuta, joissakin tapauksissa enemmän. Määritelmä on ansa, jota myös filosofia virittää. Filosofit ovat Sokrateesta asti hokeneet: ”Tunne itsesi.” Jotkut psykologit ovat ottaneet tämän asiakseen pohtimatta mitä se tarkoittaa. Itsensä tunteminen johtaa helposti itsensä määrittelyyn.

Olisi syytä katsoa, miten puhuu itselleen. Joku ei maista perunasalaattia, koska tuntee itsensä, sanoo itselleen: ”Minä tiedän, etten pitäisi tuosta.” Voisi olla rikastuttavampaa sanoa itselleen. ”En tiedä.” Monesti sanomme: ”En pysty tuohon.” Silloinkin saattaa olla parempi tyhjentää mieli puheista, sanoa: ”En tiedä, mihin pystyn.”

Mihi ipsi scripsi. Kun Nietzsche kirjoitti itselleen, hänen ajatuksensa oli, että itselleen kirjoittava voi tehdä parhaansa itsensä kaltaiselle olennolle. Ei voi kirjoittaa muille, ei voi neuvoa muita. Hän sanoo: ”Tämä on moraalini.” Joku filosofi: ”Tuo ei ole moraalia, tuo on moraalittomuutta.” Mutta ehkä moraali muistuttaa joskus moraalittomuutta. Älkäämme tehkö hätäisiä arvoarvostelmia.

Ystävä kannustaa ja haastaa. Hän ei määrittele. Olisi syytä olla itsensä ystävä. Vain siten voi olla itsensä kuntouttaja ja itsensä kehittäjä.

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila