Laotse ja pehmeys

 

Filosofiakahvilan aihe 28.11./29.11./30.11.

Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)

Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa

Filosofiakahvila  Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).

Linkki zoom-tapaamisiin:

https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09

Laotseen  (老子) uskotaan kirjoittaneen teoksen nimeltä Daodejing (Tao te ching, Taon kirja, joka on suomennettu nimellä Salaisuuksien tie). Kirja on lyhyt, mutta täynnä erikoisuuksia ja aarteita, jotka voivat opettaa meille elämisen taitoa tai ainakin erilaisia, kiinalaisempia, näkökulmia.

Laotse eli perinnetietojen mukaan kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua, mutta jotkut oppineet kiistelevät, oliko hän olemassa oikeasti. Jos hän ei ollut olemassa, hänen teoksensa on vielä suurempi ihme kuin se on ollut tähän saakka. Arvoituksellinen, runollinen, aforistinen teos on ollut erilaisten tulkintojen kohteena ja se on inspiroinut monella tavalla. Yksi tapa lukea teosta on nähdä se sodankäynnin taidon oppaana. Ainakin monet kohdat liittyvät kamppailuun.

Laotse, joka oli olemassa tai ei ollut olemassa, kirjoittaa teoksessa: ”Pehmeys on voimakkuutta.” Laotse puhuu vedestä, joka on pehmeää, mutta hävittää mitä tahansa, kaikkein kovimmankin esineen. Vaikka huomio on esitetty yli 2500 vuotta sitten, me voimme käsittää ajatuksen. Voimme ymmärtää – länsimaalaisuudestamme huolimatta – että pehmeys on voimakkuutta.

Minua kiinnostaa fragmentissa se, että kirjoittaja puhuu vedestä. Vanhan kiinalaisen ajattelun ja viisauden yksi syviä ideoita on virtaavuus. Kirjoitin vuonna 2009 epäilemättä ranskalaisen filosofin ja sinologin François Jullienin innoittamana: 

”Kiinalainen ajattelu tähtää viisauteen, mutta viisaus ei ole tietämistä eikä rakkautta eikä hyveellisyyttä, vaan taitoa dekantoida. Taito dekantoida. Dekantointi tulee alkemistien käyttämästä latinan sanasta decantare, kaataa pois. Dekantointi on nesteen erottamista saostumasta; se on panemista virtaamaan. Kiinalainen viisaus ei ole ideoita eikä se ole helposti käsitteellisesti ilmaistavaa oppineisuutta, vaan taitoa panna virtaamaan. Viisas antaa virrata ja hän on siis kuin vesi.” 

Pehmeyden tavoilteltavuus luo oudon valon länsimaalaiseen kulttuuriin. Vaikka emme olisi fasisteja, olemme pyrkineet enemmän kovuuteen. Kovuus on maskuliinisuutta, tehokkuutta. Pehmeys on naisellisuutta, herkkyyttä, haavoittuvuutta. Fasismi, kansallissosialismi tai falange eivät tietenkään ole ainoita kovuuden ihannoimisen muotoja. Nykyisin se iskostuu meihin, koska yksilöt pistetään kilpailemaan keskenään.

Kovuuteen pyritään, vaikka se ei olisi enää virallisesti ihanne. Koviksi tullaan, vaikka se ei olisi päätavoite. Harjoituksemme – sinänsä hyvät – tekevät meistä kovia. Käytännöt, se miten asiat tehdään,  synnyttää meissä kovuutta, ei pehmeyttä, ei notkeutta tai rentoutta. Jos tahdomme muutosta, on tarpeellista muuttaa muutakin kuin tavoitteita ja ihanteita. Tämä vaatii ajattelulta ja analyysiltä asioita. On kiinnitettävä huomiota muuhunkin kuin virallisiin puheisiin. On tarkastelava käytäntöjä, tutkittava millaiseen ajatteluun ne perustuvat ja millaisia vaikutuksia niillä on.

”Historia vaikuttaa meihin, me olemme historia”, sanoi Heidegger. Jos tämä pitäisi paikkansa, meidän pitäisi tutkia historiaa. Jos olemme historia ja haluamme tuntea itsemme, oman kovuutemme arkeologian, on tutkittava kategorioita, jotka meissä elävät.  

Jos otamme tarpeeksi etäisyyttä omaan kulttuuriimme ja tavoittelemme pehmeyttä, joudumme kysymään, miten siihen päästään. Miten meistä tulee vettä? Ehkä Laotseen lukeminen ei riitä. Ehkä tai chi ja chi kung tekee meistä virtaavampia ja siten pehmeämpiä...

https://www.facebook.com/Filosofiakahvila