Patočka
Filosofiakahvila zoomin kautta tiistaisin klo 17.00 Espanjan aikaa (klo 18 Suomen aikaa)
Filosofiakahvila Torre del Marissa keskiviikkoisin klo 12.00. Massai Mara Beach Club, Paseo Maritimo Poniente S/N eli lännen suunnassa, ei numeroa
Filosofiakahvila Fuengirolassa torstaisin klo 16.00. Hotel Ilunion, Paseo Maritimo Rey de España 87(ent.Rafaelin aukio).
Linkki zoom-tapaamisiin:
https://us02web.zoom.us/j/7322355221?pwd=ZDZxWTBGN1ZvU2g1Z3JjbXhKTnRzZz09
Minulla oli lähtökohtana vuonna 2015
(Avoimuus ja kielteisyys) Jan Patočkan (1907-1977) lyhyt teksti tai puhe Spirituaalinen
ihminen ja intellektuelli (1975), jossa filosofi pohtii spirituaalisen
ihmisen tilannetta maailmassa, myös nykyisessä maailmassa. Teksti on
lyhyydestään huolimatta niin mielenkiintoinen, että se ansaitsee toisen
lukemisen.
Kirjoitus luo erilaisen näkökulman negatiivisuuteen. Ihmiset yrittävät unohtaa negatiivisen, mutta spirituaalinen ihminen asettuu alttiiksi sille; hän elää ollen avoimena sille. Ihminen yrittää usein etsiä turvaa ja perustaa elämänsä kestävälle pohjalle. Patočkalle spirituaalisuus (sana jonka ongelmallisuudesta hän on tietoinen) merkitsee asennetta, joka lähtee liikkeelle negatiivisesta ja problematisoi sitä kautta jokapäiväisen elämämme ja luo uudenlaisia elämänmahdollisuuksia tätä kautta avautuneesta maailmasta.
Patočka antaa esimerkkejä negativisista kokemuksista. Me esimerkiksi opimme, että ihmiset joiden kanssa elämme ja toimimme, ovat epäjohdonmukaisia niin kuin opimme, että me itse olemme. Ihmiset pettävät omat projektinsa, hylkäävät sen minkä puolesta ovat toimineet. Patočka viittaa kuulijoiden lapsuuden kokemuksiin, jotka ovat kielteisiä. Hän ei puhu traumaattisesta lapsuudesta kotona, vaan miehityksestä: odottamattomasta kuolemasta ja yhteiskunnan romahtamisesta.
Yleinen vastaus tällaisiin tilanteisiin on eräänlainen vähättely. Ihminen sanoo: ”On jatkettava.” Kyse ei ole todellakaan siitä – tässä tapauksessa – että negatiivinen kokemus muutettaisiin positiiviseksi asennemuutoksen tai magian avulla. Patočka sanoo, että spirituaalinen elämä alkaa, kun ihminen sanoo: ”Näin ei voi elää.” Voisi sanoa, että negativisuuden negatiivisuutta ei peitellä, sitä ei vähätellä eikä pyyhitä pois. Sen annetaan vaikuttaa itseen. Ihminen tulee kokemaan sietämättömyyden, myöntää että jokin on pielessä, maailma vinossa, raiteiltaan.
Filosofi viittaa Sokratesiin, joka yritti kyselyllään ja dialogissa ihmisten kanssa selvittää, mitä he ovat, miten he elävät. Patočka sanoo, että Sokrateen hahmon kautta Platon esitteli meille spirituaalisuuden alkuperän. Sokrates ei esiinny täydellisenä; hän on esimerkki ihmisestä, joka ponnistelee ollakseen johdonmukainen ja koherentti. Hän on esimerkki ihmisestä, joka ei yritä unohtaa negatiivista niin kuin tavalliset ihmiset. Spirituaalinen ihminen on ihminen, joka on polulla, sanoo Patočka.
Vaikka filosofi ei mainitse Paracelsusta (1493-1541), joka oli renessanssiajan lääkäri ja alkemisti, hän sanoi jotain samantapaista. Hän sanoi omaa oppialaansa, lääketiedettä, ajatellen, etteivät yliopisto ja oppineet keskustelut riitä. Tohtori tarvitsee kokemusta. ”Tohtorin täytyy olla matkustaja”, hän kirjoitti.
Negatiivinen ei muutu positiiviseksi eikä positiviinen löydy negatiivisen sisältä. Kysely, ajattelu, tekee kuitenkin repeämän kivettyneeseen maailmaan. Negatiivisen sisältä löytyy jotain. Filosofin kuvaama spirituaalinen ihminen löytää, tavoittaa ja myöntää jonkin sellaisen asian kuin problemaattisuus. Hän ei pakene. Hän kyselee. Kyse ei ole siitä, että meistä tulisi oppineita. Pelkään pahoin, että myös filosofit ovat unohtaneet tämän ja unohtaessaan tämän laiminlyövät jotain elämässään.
https://www.facebook.com/Filosofiakahvila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti