Kiinalaista ajattelua

Meidän olisi helppo tehdä filosofiasta niin kapea käsite, ettei se sisältäisi muuta kuin länsimaisen filosofian. Näin olisi helppo tehdä, koska länsimainen ja itämainen ajattelu poikkeavat niin monella tavalla. Voisin sanoa, esimerkiksi: ”En usko, että on olemassa kiinalaista filosofiaa, koska kiinalaisessa ajattelussa ihminen ei pyri olemaan viisauden ystävä, ei yritä luoda erityistä rakkaussuhdetta totuuteen.” Silti tahdon sanoa, että tällainen väkivaltainen erottelu, länsimaisen ja itämaisen erottaminen ikuisiksi ajoiksi on turhaa. Kiinalainen ajattelu tähtää viisauteen, mutta viisaus ei ole tietämistä eikä rakkautta eikä hyveellisyyttä, vaan taitoa dekantoida.

Taito dekantoida. Dekantointi tulee alkemistien käyttämästä latinan sanasta decantare, kaataa pois. Dekantointi on nesteen erottamista saostumasta; se on panemista virtaamaan. Kiinalainen viisaus ei ole ideoita eikä se ole helposti käsitteellisesti ilmaistavaa ”oppineisuutta”, vaan taitoa panna virtaamaan. Viisas antaa virrata ja hän on siis kuin vesi.

Ylipäätään kaikki länsimaisen filosofian, ajattelun ja arvomaailman käsitteet – kuten totuus, kauneus, rakkaus – ovat jotakuinkin merkityksettömiä esim. Lao Tsen kaltaiselle ajattelijalle. Me emme voi luoda näihin asioihin uutta näkökulmaa tutustumalla aasialaiseen viisauteen. Käytän esimerkkinä Lao Tsetä, koska hänen ajatteluaan olen opiskellut eniten ja koska häntä pidetään yhtenä merkittivämmistä kiinalaisista ajattelijoista (mm. Konfutsen rinnalla).

Taolaisuuden perusajatuksia on käsitys yinistä ja yangista sekä pyrkimys niiden väliseen tasapainoon. Taolainen ajattelutapa etsiikin sopusointua ja harmoniaa maailmankaikkeuden kanssa, mikä on mahdollista saavuttaa, kun ihminen sopeutuu jatkuvaan muutokseen. Sen katsotaan onnistuvan parhaiten ”ei-toiminnan” tai ”teottoman toiminnan” (wu wei) avulla, mikä ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta...

Wu wei on silti jotain radijaalisti erilaista kuin mihin olemme tottuneet, mihin meidät on opetettu. Se on nimittäin päämääristä luopumista ja sitä kautta elämisestä tulee viatonta, vapaata virtaamista. Hetken arvo ei ole sidottu tulevaisuuden päämääriin eikä sitä arvoteta siis sen mukaan, kuinka hyvin se palvelee tavoitteen toteuttamisessa.

Toiminta ilman tekemistä on olemista. Se on tila, jossa tapahtuu, mutta pakottamatta, yrittämättä, pyrkimättä päämäärään: se on kuin pilven liikkumista... WU WEI = Teoton toiminta. Taolaisuuden ihanne. Asioihin puuttumattomuus. Daon (tie) De'n (hyve, voima) esteettömän ilmenemisen salliminen. Vapautuminen kaikesta keinotekoisesta.

Wu-wei on käsite, jota käytetään ajattelussa, maailman katsomisessa, mutta se on myös eettinen periaate, tapa toimia. Yin ja Yang sekä näiden vastakkaisten periaatteiden yhdistelmä, Tao, ovat käsitteitä, mutta enemmänkin: niiden uskotaan olevan maailman järjestys, ja hyve, hyveellisyys on tie, dao, jossa onnistutaan elämään, olemaan Taon mukaisesti...

Lao Tsen ajattelussa on nähtävissä tapa ajatella ihminen ja luonto yhteenkuuluviksi. Harmoniaa ei saa rikkoa...

Ja näin palaan alkuun, huomioon dekantoimisesta, virtaamisesta ja panemisesta virtaamaan; se on harmonian luomista. Harmoniaa ei luoda liittämällä yötä päivään, naisellista miehiseen liittämällä ne ”mekaanisesti”, panemalla ne päälleikkäin tai rinnakkain. Ne liitetään yhteen panemalla ne molemmat virtaamaan. Siksi yin ja yang –kuvan musta ja valkoinen ovat ympyrän sisällä. Ympyrä merkitsee liikettä, virtaamista. Jotta yin ja yang voisivat olla harmoniassa, niiden pitää virrata vapaasti. ”Parantaminen” merkitsee lukkiutuman poistamista.

Kiinalainen, ainakin taolainen ajattelu on väkivallattomuuden filosofiaa. Maailmaa ja tilanteita tutkitaan, niitä muutetaan, mutta pehmeästi liikkuen, hyvää suodattaen, ei yrittämällä pakottaa niitä johonkin ennalta-asetettuun muottiin.

Kun tutkimme taolaisuutta ja Lao Tsen ajatuksia, voimme saada niistä inspiraatiota, emme muokata niistä moraalisaarnan aineksia. Vaikka emme oppisi Tao-te-kingin tietä, Lao Tsen sanat toimivat outona valona kääntyessämme katsomaan omien, länsimaisten ajatustemme luonnetta. Joskus vieraileminen vieraassa maassa tai vieraan ajattelun maisemissa auttaa meitä näkemään uudella tavalla omat systeemimme, rakkaat käsitteemme. Totuus ja kauneus saattavat jollakin tavalla kestää, mutta nekin muuttuvat. Jotkut muut käsitteet – Kantin kategorinen imperatiivi, Platonin ideoiden maailma – saattavat jo alkaa tuntua jotenkin raskailta, melkein lapsellisilta, vaikka niistä niin ylpeitä ollaankin oltu.

Minkälaisia ajatuksia tai kysymyksiä herää? Millaisia kokemuksia teillä on kontaktista kiinalaisiin ajattelijoihin? Löydättekö inspiraatiota vai pelkkää vierautta? Kummat ovat marssilaisia – me vai ne muut?