Kysymyksiin voi luottaa

Aina olen kysymyksistä kiinni pitänyt, niiden avulla irti päässyt. Olen sen myöntänyt ja kertonut, että rakastan kysymyksiä. Osaan kai jo väistää vastauksia. Ainakin lopulliset vastaukset karisevat.

Anja-Helena Kärkkäinen kirjoittaa yhdessä runossaan kokoelmassa Taivas kastelee maata: ”... en muistanut/ on kysyttävä, jos on tosissaan.” Vaikka etsisi keveyttä ja yrittäisi elvyttää kuolemanväsyneen huumorinsa, on uskottava johonkin, oltava tosissaan, sanottava tosissaan, puhuttava totta. Mitä se vaatii? On kysyttävä, jos on tosissaan.

Kysyminen on loputonta, pysähtymätöntä, päättymätöntä ja niiden avulla me teemme maailmasta epälopullisen, elämästämme keskeneräisen, elettävän. Myös Kärkkäinen irtisanoutuu runossaan vastauksista, kirjoittaa: ”Tietää kyllä ettei ole vastausta/ ja jos olisikin, epäilisi/ että voisi taas kysyä.”

Hän päättää runonsa yhden varman asian toteamiseen, antaa meille moton: ”kysymyksiin voi luottaa.”